lauantai 10. tammikuuta 2015

Arkistojen avaamisesta

Vuosia sitten olin Law&Order-fani ja osaan edelleen ulkoa alun rimpsun "In the criminal justice system...". Sarjan realistisuudessa oli varmasti puutteita, mutta olen varma, että sen kautta tiedän New Yorkin rikosoikeuden toiminnasta huomattavasti enemmän kuin Suomen vastaavasta. Siitä on nimittäin tietoni käytännössä olemattomat.

Vastaavasti minulle ei tullut yllätyksenä, että vuoden vaihteessa britit avasivat parinkymmenen vuoden takaisia asiakirjoja. Niistä tehtyjä juttuja osui suomalaisiinkin silmiin ja joku sosiaalisessa mediassa ihmetteli miten Margaret Thatcherin hallinnon mietinnät olivat uutisoinnin arvoisia. Toisaalta Markus Peuhkuriin heräsi kaipaus ja kysymys
Vielä käynnissä olevien Tieteen päivien teeman mukaisesti minulla oli tuota twiittiä lukiessani kuuntelussa samainen ohjelma! Tästä innostuin miniselvitykseen kansainvälisen hakukoneen avulla.

Wikipediasta ja Finlexistä voi lukea Julkisuuslakimme, joka asettaa salaiseksi tietyt kriteerit täyttävät asiakirjat. Näistä tulee julkisia 25 vuotta myöhemmin, ellei tälle ole yksityisyydensuojan nojalla estettä. Tämä siis hyvin samankaltainen systeemi kuin briteillä, jotka tosin ovat siirtymässä 20 vuoden suoja-aikaan vaiheittain.

Olennainen ero löytyi Arkistolaitoksen sivuston Siirto-oppaasta. (Oletan, että tämä on ajantasainen kun kerran verkossa luettavissa.) Viranomaisten arkistoja siirretään Arkistolaitokselle vasta kun ne ovat yli 40 vuotta vanhoja ja lähtökohtaisesti 10 vuoden välein. Julkiseksi tulevat asiakirjat ovat siis edelleen viranomaisten hyllyissä eikä synny yksittäistä tiedotepurskausta podcasteineen ja radio-ohjelmineen.

Enkä sellaista muista Arkistolaitokseen siirtojenkaan yhteydessä nähneeni. Muistissa vikaa?

Kuva Norjan valtionarkiston keskiaikaisten asiakirjojen säilytyskellarista ei suoranaisesti liity tekstiin. Flickr Commons.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti