torstai 24. heinäkuuta 2014

Ruumiintarkastus

"Jos ei hän niitä muutoin tuo esille, niin pitää hänet syynätä, ja luulenpa, että silloin saadaan siltarahat ja lisää tinarahoja, sillä olen kuullut huhuja hänen itsensä niitä sepitsevän", sanoi Hanno.
"Olen minäkin jotain semmoista huhua kuullut. Ja koska tässä on jo asiassa vähäisen vikaa, niin minä vaadin teidän näyttämään minulle kaikki rahanne", sanoi nimismies Heikille.
"Niinkuin sanoin, ei minulla ole muita rahoja."
"No sitten syynään minä sinut lain nimessä."
"Kyllä kaiketi minut saapi syynätä", sanoi Heikki teeskennellyllä rehevyydellä ja tarjoutui itse syynättäväksi.
Nimismies koetteli kaikki hänen taskunsa ja lakkarinsa, mutta niistä ei löytynyt mitään.
"Tehkää hyvin, riisukaa kengät pois jaloistanne", komensi nimismies.
Heikki totteli, sillä hän ei voinut toisin tehdä. Olihan hän nyt semmoisessa asemassa, josta ei käynyt peräytyminen.
Tuolille istuttuaan, veti Heikki kengät pois jaloistaan ja suuria saapasvartten suita alaspäin pitäen kopisteli niitä.
"Näettehän, ettei täällä ole mitään", sanoi hän sitten voittoriemulla.
"Miksikä te tuota toista saapastanne noin kovin varoin pitelette?" sanoi nimismies ja sieppasi Heikin kädestä kengän pois.
Kohta putosi lattialle suurehko vaatepussi; se rosahti pudotessaan; sen sisällä oli jotain.
Kiireesti otti nimismies pudonneen pussin ja rupesi tutkimaan sen sisustaa. Siellä oli koko joukko tinarahoja; ainoastaan puolen markan raha oli oikea, kaikki muut olivat vääriä markan ja kahden markan kappaleita.
"Lain nimessä vangitsen minä sinut", sanoi nimismies kolkosti, kääntyen
Heikkiin, jolla ei ollut sanaakaan suuhun tulevaa.

Näin tarinoi Pietari Päivärinta kirjassaan Minä ja muut. Sakeus Pyöriän kokemuksia. Ilmari Havu tutkimuksessaan Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus sivuilla 123-4 näkee tämän taustalla tositapahtuman Alavieskassa. Se uutisoitiin m.m. Helsingfors Dagbladetissa 22.1.1867 oheisen leikkeen tekstillä.

Havun tiivistyksen mukaan
Kun K:n talossa alettiin köyhtyä, tehtiin väärää rahaa erään Juho Luikin avulla. Talon vävy lähti Kokkolaan markkinoille, joutui kiinni antamastaan väärästä rahasta ja tunnusti kaiken. Oikeudessa tuomittiin isä, poika ja Luikki kolmeksi vuodeksi linnaan, vävy pääsi vähemmällä. Rahantekolaitteet saatiin talteen, mutta arviolta kapallinen sanottiin heitetyn pussissa kaivoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti