Ei. Totisesti totisesta historiasta Ojasen kirjassa ei ole kyse, mutta ei myöskään tarpeeksi totisesta. Mutta kylläkin hauskasta ja ajatuksia herättävästä. Ojanen on kääntänyt historian syyt ja seuraukset nurinkurin.
Jäänmurtajien rakentaminen on ollut Suomelle tärkeä ala, ja suomalainen osaaminen sillä alalla maailman huippua. Siksi oli tarpeen valita ilmasto, jossa Suomea ympäröivät meret tai ainakin rannat jäätyvät jokseenkin kauttaaltaan jokseenkin joka vuosi. (s. 15)Mikään ei ole varsinaisesti fiktiota, mutta myöskään totta. Paitsi kun on. Kuten kun Ojanen rinnastaa entisajan näkillä pelottelun nykynäkkeihin: "taantumaan, lamaan tai peräti ylikuumenemisen pelottavaan kurimukseen" (s. 166).
Tai huomaa (Ilkka Malmbergin taannoisen Kuukausiliitteen artikkelin tapaan), että suomalaiset ovat yhteisöllisiä. Rakkaimmat kirjamme (joista kumpaakaan en muuten ole lukenut) Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas kuvaavat porukkahenkeä. "Meillä ei ole semmoista suomalaisuuden merkkiteosta, joka kertoisi vain yhdestä ihmisestä tai päähenkilöstä." (s. 74) "Moni suomalainen on haaveillut luonnonläheisyydestä ja jopa metsäläisyydestä siksi, että se ei juurikaan ole ollut suomalaisten arkitodellisuutta." (s. 75)
Vai oliko nämäkin käännetty jotenkin nurinpäin?
Kuvitus Heino Aspelinin piirros, Tuulispää 24-25/1910
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti