Aloittelijan opas epärationaaliseen käytökseen (1/2)

Viikko sitten koin ikävän yllätyksen kun Dan Arielyn verkkokurssissa A Beginner's Guide to Irrational Behavior ei ollutkaan tarjolla uusia luentoja vaan puhuttiin loppukokeesta seuraavana viikonloppuna. Eli pikaisesti kertaamaan. Ja todellisen oppimisen varmistamiseksi kertomaan sisällöstä omin sanoin.

Ensimmäisellä viikolla Ariely esitteli aistiemme ja ajatuskulkujemme "virheitä". Emme pysty keräämään kaikkea tietoa objektiivisesti vaan aina suhteessa ympäristöön ja olennaisesti epätäydellisesti. Päätöksiämme ohjaavat oletusarvot, annetun tiedon monimutkaisuus ja myös hetkellinen mielentila. Taipumuksenamme on vältellä aktiivista päätöksentekoa ja mielellämme seuraamme muiden jälkiä tai omia edellisiä päätöksiämme.

Tämä on yleismaailmallista ja koskee siis myös menneisyyden ihmisiä. Hekin ovat voineet jähmettyä liian monen vaihtoehdon ääreen. Ovat vaihtaneet maatalousteknologiaa vasta kun puoli pitäjää on uuden käyttäjiä.

Toisella viikolla käsiteltiin rahaan liittyvää käytöstä. Arielyn kokeissa ihmiset toimivat hyvin eri tavalla kun rahan sijaan kyse oli rahan arvoisesta asiasta. Tämä on vaikeampi reflektoitava historiallisesti, sillä käteinen raha on ollut ennen harvinaisempaa kuin nyt. Eli ainakin ihmissuhteet ovat olleet ensisijaisesti sosiaalisia ja hyvin harvoin perustuneet vain sopimuksiin ja selvään vaihtokauppaan.

Kolmannen viikon aiheena oli epärehellisyys. Arielyn kokeiden perusteella ihmisen petkuttamisvalmius ei mallinnu kustannus/tuotto -analyysillä vaan joustokertoimella (fudge factor). Täydellisestä rehellisyydestä joustetaan vain sen verran, että voi vielä pitää itseään rehellisenä.

Joustoa voi vähentää mainitsemalla juuri ennen tilannetta moraalisäännön tai -sitoumuksen. (Ariely ei maininnut tässä kohtaa todistajanvalaa, joka tuntuu yksinkertaisimmalta esimerkiltä.) Jousto kasvaa jos hyötynä on muu kuin käteinen raha ja jos joku samaan ryhmään kuuluva sortuu samaan. (Ne työpaikan toimistotarvikkeet...) Joustokerroin on isoin luovilla ihmisillä, jotka (ilmeisesti) pystyvät keksimään itselleen selityksiä teoilleen.

Joustokerroin ei riipu yhteiskunnasta. Joka paikassa melkein kaikki petkuttavat hieman ja vain hyvin harvat paljon. Mutta kussakin kulttuurissa on eri alueita, joilla petkuttaminen on "maan tapa" tai vahvasti sanktioitua. Tämä on yksinkertaista heijastaa menneisyyteen, jossa ei todellakaan ollut pelkästään rehellisiä ihmisiä.
Kuva: Hemmansägaren Ollas Per Persson vid plogen bakom en häst, i Almo. RAÄ. Flickr Commons