Ruotsin vallan ajasta

Kolmas päivä peräkkäin lasten historiakirjoja, hups. Tällä kertaa luvassa juonipaljastuksia, spoiler alert!

Televisiosarjaan "Folk vill leva i fred" (jota en muista nähneeni) perustuva kirjasarja Muukalaisia lännestä, Petteri sepänopissa ja Kaisa, pikkupiika on julkaistu 1978-1980 ja ilmeisesti sitten useimmilta unohtunut. Teoriassa olisin voinut näitä omatoimisesti kirjastossa lukea eka- ja tokaluokkalaisena, mutta väittäisin, ettei näin ole tapahtunut.

Muukalaisia lännestä alkaa ajasta ennen ruotsalaisten tuloa. Ikalin elämä on idyllistä kylässä kahden päivämatkan päässä merenrannasta. Sieltä palattua kylässä raportoidaan liikkeellä olleen kummallisia miekoilla huitovia miehiä, joista yksi osasi suomea ja puhui uudesta jumalasta. Nämä tulivat uudelleen seuraavana päivänä ja "Osmon setä menetti henkensä, kun ei suostunut kylpyyn".

Sitten alkoi verotus ja "on raadettava aamusta iltaan. Ruokaa on yhä vähemmän." Eikä tässä kaikki vaan tullaan lukemaan pergamenttirullaa ja viemään miehet Hämeen linnaa rakentamaan. Kylän onneksi Ikali on opetellut ruotsin kieltä ja ymmärtää, että käännös suomeksi on puutteellinen. Ei kaikki miehet, vaan vain perheettömät. Kuten Ikali, joka vuosikymmeniä raadettuaan palaa kotikylään, joka on matkalla ohitettuja hyvinvoivempi.

Meidän kylän pelasti Ikali Kielitaitoinen kerran monta vuotta sitten, tyttö vastaa. - Siitä lähtien olemme kaikki opetelleet muukalaisten kieltä, eivätkä he pysty huijaamaan meitä yhtä helposti.

Kuva miekkalähetyksestä ei vastaa nykyistä käsitystä. Verotuksesta ja työvelvollisuudesta voitaneen myös olla montaa mieltä. Mutta kielen oppimiseen rakentuva juoni oli hauska idea.

Ilmeisesti seuraavien kirjojen päähenkilöt ovat Ikalin kylän perillisiä, sillä heillä ei ole kieliongelmia. Petteri kävelee neljä päivää merenrantakaupunkiin, jossa ongelmat syntyvät työnteosta ja ihmissuhteista. Eletään 30-vuotisen sodan aikoja ja hetken Petteriä houkuttelee alaikäisenä värväytyminen.

Pikkupiika Kaisa elää Suomen sodan aikaa, odottaa isän paluuta sodasta ja tekee taksvärkkiä kartanolle. Lopuksi

"äiti vaihtaa seinälle toisen kuvan.

- Nythän me emme ole Ruotsin kuninkaan alamaisia enää, vaan kuulumme Venäjän tsaarille. Mutta meidän kohdallamme ei varmasti mikään muutu..."

Kovin mukavaa kuvaa Ruotsin vallan ajasta kirjat eivät lukijoilleen anna, mutta ainakaan ajanjaksoa ei ole jätetty käsittelemättä.