Päällimmäisenä on tätä kirjoittaessani kysely isän löytämisestä vuodelta 2012. Näitä on surullista lukea. Joskus olen saanut sukututkimuksen harrastamisen mainitessani mukamas vitsikkään kysymyksen "ai, haet isääsi vai", joka ei naurata yhtään, kun tuntee oikeasti piilotettuja juuria etsiviä.
"Olisi kiva tietää enemmän suvustani :)" Ahaa. Olisiko niin kivaa, että jaksaisi tehdä itse jotain? No, tässä tapauksessa on saanut yksityisviestinä "jotakin asiaa koskevaa". Ihmeitä tapahtuu. "Onko suku ollut tutkimuksen kohteena kenelläkään?" on myös saanut hämmästyttävän paljon vastauksia. Kymmenen vuoden aikana.
Seuraava sukutietoa kaipaava on jo etsinyt tietoa, mutta epätietoinen siitä "Miksi tätä edemmäs ei voida mennä? Liittyykö se nimenomaan juuri tuohon ruotsalaisperäisyyteen?". Todennäköisesti vastaus kysymykseen on lähteiden puute tai puuttellinen läpikäynti. Palstalal vastaajat ovat innostuneet DNA:n mahdollisuuksista.
Tietä Lutikkavaaraan hakeva on saanut asiallisesti linkin Karjalan karttoihin ja henkikirjakin on etsitty valmiiksi esille.
Onko hiskin täydentäminen lopetettu? Jokseenkin ainoita paikkoja, joissa Hiskistä voi keskustella vapaasti. Joukossa tietäjiä ja tietämättömiä.
Miten lisämateriaalia "tylsästä suvusta" on itsellenikin (taas) ajankohtainen kysymys. Vastauksissa ei mitään erityisempää uutta.
"Ainahan voi käydä läpi uudelleen noita rippikirjan perheitä ja lukea rivien välistä miten elämä on sujunut. Pienellä mielikuvituksella saat perheet "elämään""
"Vanhoista sanomalehdistä saattaa yllättävästi löytyä jotain tietoa."
"No mä olen lohduttautunut sillä, että esim. lapsimäärästä ja lasten kuolleisuudesta ja kuolinsyistä saa riittävää draamaa keräiltyä. Myös uudet puolisot ja sinun, minun ja yhteiset lapset ovat tuottaneet päänvaivaa. Muuttojenkin taustalta monesti paljastuu yhtä sun toista, ainakin syitä voi arvailla nälkävuosista vararikkoihin ja seikkailunhaluun. Kyllä arkistojen ihmisillä on ollut monesti aika värikäs elämä. Ainakin omaan elämääni verrattuna.Syvepää analyysiä (?) vaativa kysymys Kuinka monessa perinnettä palavassa suvussa on tapahtunut degeneraatio ja debilisaatio vuosien saatossa ja hapatus on syönet suvun hedelmät? menee yli hilseeni.
Samalla olen hankkinut tietoa ihan yleisesti alueen historiasta. Tautiepidemioista ja nälkävuosista ainakin monesti kerrotaan ja nehän tuovat väriä ja faktaa omien sukulaistenkin kohtaloihin."
Hammarbergien selvittäminen on ollut suosittu aihe, johon muistaakseni itsekin yritin kontribuoida. Julkkis ja sukunimi on houkutteleva yhdistelmä.
Sitten "Omasta isoisästäni tiedän sukunimen, paikkakunnan jonne haudattu, kuolinvuoden ja mitä on tehnyt työkseen.". Kun olen tuntenut 75% omista isovanhemmistani henkilökohtaisesti, tämä lähtökohta tuntuu oudolta, mutta ei ole ainoa vastaava verkon palstoilla nähty. Tällaiseen ei auta verkkoartikkelien huitaisut Hiskin käytöstä vaan perustiedot on etsittävä aivan muualta. Kysyjä on saanut asiallisia neuvoja itse keksimänsä hautausmaaharhailun tilalle:
"Tilaa hautauspaikkakunnalta seurakunnalta sukuselvitys. Isoisän perukirjan voit hankkia kuolinpaikkakunnan käräjäoikeudesta. [...] Mummon perukirjasta voi käydä ilmi myös isoisän tiedot. Pyydä perukirjat kaikkine liitteineen. Jos käy hyvä tuuri niissä on mukana sukuselvitykset. ""Miksi nimi muuttui siten, ettei se liity lainkaan alkuperäiseen sukunimeen? Liittyykö nimeen jokin järjestö tai jokin muu historia, tietääköhän kukaan?" Taas mennään. Kysyjä itse on miettinyt nyt jo 7 vuotta. Menneisyyden ihmisen ajatuksia vaan ei saa kiinni mistään.
Miksi äiti on 1930-1940 luvulla "muuttanut" lastensa kanssa ympäri Suomea virkatodistusten perusteella, vaikka todellisuudessa lapset ovat olleet aivan muulla ilman äitiänsä?? Erinomainen muistutus siitä, että virkatodistusten perusteella 1900-luvun ihmisten todellisia muuttoja voi olla mahdoton tavoittaa. Väestörekisterissä on kyllä kaikki viralliset osoitemuutokset eli 1970-luvulta alkaen voisi olla paremmat lähtökohdat?
94555Tämä sukututkimus vie niin paljon aikaa, ettei tälläisiä hienoja blogeja kerkiä lukea.
VastaaPoistaTörmäsin tähän, kun etsin tietoa
Museoviraston kaupasta, joka koski
Urajärvenkartanoa.
Yritän ehtiä lukea lisääkin, mutta nyt vain terveiset Niemelän säterin
Paukkulan torpasta lähettää
Seppo Tuominen
Asikala Urajärvi
Kiitokset terveisistä! Vaarini Erkki Ilmavalta oli kotoisin Rutalahdelta, jossa hän vietti kaikki kesänsä niin kauan kuin terveys kesti. Asikkalaa koskevia tekstejä tänne on kuitenkin kertynyt vähänlaisesti. Niissä on tunniste Asikkala eli ne voi lukea nopeastikin.
VastaaPoista