1600-luvun rakkautta

Viime lauantaina suuntasin Tampereelle, jossa pienen tauon jälkeen pidettiin Sampolan sukututkimuspäivää. Tupa oli täynnä väkeä (järjestäjien mukaan yli 500 henkeä) ja joukossa tietenkin ennestään tuttuja. Uusi mukava tuttava oli sukuaan tutkiva tyrvääläinen, joka onneksi tunnisti minut ulkonäöltä. Sosiaalisen interaktion lisäksi minua houkutteli esitelmäohjelma, joka perustui Anu Lahtisen johtamaan hankkeeseen perheiden historiasta.

Kiinnostavin esitelmistä oli ensimmäinen. Hanna Kietäväinen-Sirén esitteli oikeustapauksen avulla 1600-luvun käsityksiä rakkaudesta ja avioliitosta. Jäin siihen käsitykseen, että aineistonsa koski pääasiassa rahvasta. Mahdollinen alueellinen rajaus ei tullut esille. (Kuva Suomen ulkopuolelta. Gesina ter Borch: Heer en dame kussend en een vrouw van achteren. Rijksmuseum)

Mutta ainakin itäsuomalaisessa esimerkissä rakkaus oli naiselle sydämen lämpöä ja paloa eikä mitään yläluokan vierasta hömpötystä. Avioliittoa ei koettu niin pyhäksi ja pysyväksi kuin viranomaiset toivoivat. Anna ei ainoastaan jättänyt miestään vaan lähti Narvaan asti. Valitettavasti erehtyi siellä uskomaan kertomukseen miehensä kuolemasta ja tuli lopulta tuomituksi kuolemaan kaksinnainnista.

Elämästä 1600-luvulla oli kyse myös Mari Välimäen katsauksessa kihlauslainsäädäntöön. Opin, että kihlauksen muotoa säätelivät sekä maallinen että kirkollinen lainsäädäntö, eri sanoin. Oletan, että ihmiset menivät kihloihin vain kerran, vaikka se jäi kyllä hieman epäselväksi.

Selväksi sen sijaan tuli, että jos pari oli yhteisymmärryksessä ja harrasti päälle seksiä ei seremonioita enää tarvittu. (Eikä morsiuskruunua häissä.) Tästä ajatukseni hyppäsi (liikaa) lukemiini regency-romansseihin, joissa tyttö voidaan pakottaa avioliittoon häpäisemällä hänet seksuaalisesti julkisesti. Mistä puolestaan tuli mieleen Raisa Maria Toivon väikkärin tapaus raiskauksella avioliittoon pakotetusta tytöstä.

Minkä jälkeen oli pakko käydä haastattelemassa Kietäväinen-Siréniä. Hän vakuutti, ettei sadoissa läpikäymissään oikeustapauksissa ollut moiseen törmännyt. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi voinut joskus jossain tapahtua.