Sen perästä avaa puhemies kukkaronsa ja kutsuu morsiamen isän ottamaan hintaa tyttärestänsä, antaa sille yhden seteli-rahan, onko se sitte kolmen-, viiden- eli kymmenenki-ruplan seteli, aina arvoa ja varoja myöten. Sitte kutsuu puhemies sen, joka ne uudet naulat heidän vaatteitansa varten tuvan perä-seinälle on tehnyt, joka tulee ja sille antaa puhemies jonkun kopeekan teko-palkaksi. Moniaat maksavat vielä tässä tilaisuudessa juoma-asteiden pesijälle ja juoman kantajallekin jonkun kopeekan niin ikään palkaksi. Sitte ottaa puhemies putelin ja pikarin käteensä, josta antaa mukaan lähtevälle juohto-väelle "piiska-ryypyt." Morsian täll'aikaa leikkelee siitä leipä-röyköstä suuria leipämurikoita kuokka-vieraille, joita on sitä varten, ja muutenki lähtöä katsomaan, kokoontunut puoli tuvallista. Sen tehtyä rapsii puhemies ne naulat seinästä, jossa hänen ja sulhaisen turkit, kintaat ja hatut olivat, pois ja viskata sirittää ne oveen päin, josta niitä joku vanha akka höyhkänä kokoilee ja viskaa uuniin, joka uskotaan kiihoittavan sulhais-poikia kiireemmin tulemaan kosioimaan talossa vielä olevia eli vasta tulevia tyttäriä. Nyt astutaan, puhemies edellä sitte sulhanen, morsian, kaaso ja kaikki juohto-väki pihalle, kukin re'ellensä, jossa hevoiset on jo ennen varustettu valjaihin, ja sulhaisen sekä puhemiehen rekilöillä on ollut lähtötemppuin tekoajalla vahti-mies piiska kädessä, joka ei saa laskea ketään sillaikaa näiden rekilöiden luona käymään. Tätä tehdään sen vuoksi, ettei kukaan "koirahammas" eli "pahansuopa" saisi painajaista panna, jossa tilaisuudessa sitte pitäisi heidän luulonsa jälkeen hyvänki hevoisen uupuvan ja pahimmoillaan ollessa, tokko paikaltansa pois pääsemän! [...]
Jokainen sioitteleiksee rekilöihinsä, ja puhemies lähtee äkkiä, kuin pyssystä ajamaan. Häntä seuraa sulhainen morsiaminensa. Kolmantena ajaa morsiamen vaatteiden ja tavarainvetäjä, ja sitä tehden muut juohtajat sukulaisuutensa jälkeen perättain. — Läksiäis-paikkaan jäävästä joukosta ampua rojauttavat muutamia latinkia lähteneiden jälkeen. — Noin puoli väliin ajettua seisauttaa puhemies hevoisensa, sanoen, milloin valjaansa lauvenneen, milloin saverikkonsa katkenneen, tahi muuta sellaista kamppausta tapahtuneen, josta pyytää juohto-väen ei pahastumaan, ja toiset kuin syyttävät häntä niin huonoilla värkillä ja lekeillä semmoiseen asiaan tulemastansa, täytyy hänen ruveta heitä sovittelemaan putelin kanssa, ja sehän se onki tällä seisautuksella päätarkoituksena. Siinä sitte ryypitään ja lähdetään taas matkustamaan eteen päin. Mutta heittäkäämme nämä nyt kulkemaan tätä viimeistä matkaa ja jouduttaikaamme hää-paikkaan, katsomaan, miten siellä on asiat.
Aamu alkaa tulla ja, jos morsiamen ja sulhaisen kodin väliä on pitkä matka, jo päiväkin valeta, eikä ikään kuulu juohto-väkia tulevaksi. Jo illalla tullut hää-väki on syönyt monta kertaa ja ruoka odottaa tulevia pöydällä, jossa on kuin läksiäis-paikassakin pitkin pöytää monessa kohden korkea läjä kokonaisia leipiä, välillä aina kokonainen palvattu raavas-jalka, voi-lautanen ja kala-kuppi, vieläpä on siellä, täällä, parissa, kolmessa kohdassa viina putelikin joukossa ja sen vierellä vanhuudesta mustunut, harvoin kirkas, hopia pikari. On sitä siinä tavarata pöydän kantaa asti. Puutosta ei näy olevan mistään, kuin tulisi vaan syöjiä.
Ei aikaakaan, kuin jo kuuluu ruoskan roiske ja re'en ratina, ynnä juopuneen juohto-väen rötisevä ääni. Nyt ammutaan talossa taas pari, kolme kertaa, merkiksi, että on havaittu tulevien tulo. Jo ajavat pihaan, riisuvat hevoisiansa; mutta tupaan ei ole kiirettä. Sinne ei uskalla kukaan mennä, ennen kuin puhemies orimiehinensa ja morsius-pari ensin menevät. Tapana on, että joka juohto-väestä ennen heitä menee tupaan, nostetaan tuvan pankolle eli hiilukselle istumaan, jota ei suinkaan pidetä kunniallisena siana. Sitä sitte pilkataan sakoksi ja annetaanpa vielä viina puteli käteen, josta hänen pitää antaa sovinto-ryyppyjä, että pääsee pois siitä siasta.
Tupaan päästyä laulaa orimies jonkun virren värsyn virsikirjasta, mikä näkyy olevan asiaan soveljas; mutta osaavammat, jotka ei orjallisesti pysyttelei virsikirjan värsyjä toimituksissansa lauleskelemassa, laulavat muuta soveljaampaa,[...]
Sitte kysyv isäntä tulijoilta passia, että näkisi, ovatko rehellisiä kulkijoita. Puhemies ottaa povestausa viina-putelin, sanoen sitä passiksi, jonka isäntä ottaa ja lukee kallistamalla huulillensa, ja sanoo heillä olevan puhtaan passin, käskee heidän riisuutumaan ja etsimään siaansa pöydän ympärille. Siinä syödään ja syötyä viedään sulhainen ja morsian erinäiseen huoneesen, jossa niille on tehty tila eli vuode, ja ne pannaan siihen makaamaan. Puhemies lukee siinä ääressä Isämeidän ja Herran siunauksen ja orimies laulaa jonkun virren värsyn. Nämä heitetään sitte sinne makaamaan vähäksi aikaa. Tunnin eli parin perästä menee kaaso vesiastia kädessä ja puhemies sekä orimies makuu-huoneesen "herättämään nukkuneita." Ne nousevat ylös. Morsian pesee muotonsa, kampaa päänsä ja kaaso alkaa "kaasoituksen." Se asettaa morsiamen päähän kättä mahtain ensin pitsistä tehdyn myssy-laidan ja sitte itse myssyn, joka on mustasta eli sinisestä vaatteesta kovan paperi-kopan päälle tehty, näöltänsä, kuin kaalin kuvusta eli kerästä otettu lappu eli lehti; mutta sen takana, niskan puolella on vielä siiven tapaiset hepaleet ja asetettu juuri kuin linnun lento-neuvot. Tämä on nykyisen ajan päävärkki; mutta ennen aikaan, ja joita vielä näkyy vanhoilla akoilla, oli valkoisesta palttinasta tehdyt lakit tavalliset. Näitäkin oli monenlaisia; mutta yleisempiä oli kuitenkin sippu-lakit, jotka oli näöltänsä juuri, kuin tuohesta tehdään vesi-sippu lähteelle. Päälaella, noin puoli nojossa niskaan päin, seisoo sen lakin teräväpäinen huippu ja sen sisään on ensin joka haaralta keräilty kaikki hivukset niskasta ja joka puolelta, lakkiin paraasti sopivaksi sarveksi, kierrättäen nauhalla ympäriinsä, joka hius-sarvi sitte ylläpitää lakin huippua.
Kuin kaaso on saanut morsiamen pään hunnustetuksi, joksi sitä sanotaan sillä, että sitä vanhan aikaista lakkia sanottiin toisella nimellä hunnuksi, astuvat he taas kaikki tupaan, jossa nyt alkaa kaaso-viinain juonti. Näille kaaso-viinoille varustaiksee taas paljon köyhää kansaa ja viina-halusia talollisiakin kylistä. Tässä annetaan jokaiselle "kuokka-miehelle," joka vaan lystää ottaa, ryyppy eli usiampiakin viinaa ja palanen leipää päälle. Kaaso antaa ne omasta puolestansa ja omista varoistansa, luultavasti hyvissä mielissänsä, että on saanut niin korkia-arvoisen nimen ja toimituksen.
Sen perästä istutaan taas pöydän ääreen, jossa nyt on paitsi äsken mainittuja ruokia, myös keitostakin, useimmittain potaatti-lientä, jossa on sian lihaa melkein niin monta murikkata eli palaista, kuin potaatti-lohkojakin. Tätä ruokaa sanotaan hunnustus-ruuvaksi sentähden, että se on ensimäinen hunnustuksen jälkeen. Syötyä jakelee morsian myymiänsä eli antimiansa, joita myös kapioksi sanotaan. Sillä on varustettu jokaiselle sulhaisen likimäiselle sukulaiselle paita, kintaat, pyyhe-riepu ja siteet; toisille etäisimmille sukulaisille antaa hän ainoastansa, mille sukat, mille kintaat j. n. e., että tuskin yksikään sukulainen ilman jää. Anti-paitain luku nousee toisinansa kolmeenkin kymmeneen ja neljättäkin kymmentä, jos on suuri sukuinen sulhainen.
Tässä seuraa kohta huomenlahjain juonti. Puhemies kutsuu ensin sulhaisen sukulaiset "maksamaan saaliitansa ja lahjoittamaan nuorelle parikunnalle rahaa uuden elämän alkamiseksi." Ne panevat muutamia ruplia, vanhoja ruotsin vallan aikuisia vaski-loutuja, hopia-pikaria j. m. s., likeisemmät ja vähemmin etäisemmat sukulaiset. Siinä on myös vieressä toinen kuppi, johon kerätään vaivaisille kopeekoita. Kuin sulhaisen puoli on kaikki panneet panonsa, ruvetaan morsiamen puolelta kiristämään. Morsiamen isän pitää olla ensimäinen mies huomen lahjaa tällä puolella panemassa ja hänen on nyt annettava pois se puhemiehen lähteissä antama hinta-raha ja pantava oikeastaan toinen mukoma luokse. Esimerkiksi, jos puhemies antoi hinta-rahaksi 5 ruplaa, hänen on nyt siihen pantava toinen 5 ruplaa itseltänsä, joten hänen sanotaan panneen 10 ruplaa huomen lahjaksi.
Jokaisen tähän panonsa pantua ja viinaryypyn kuitiksi otettua, luetaan rahat, erittäin sulhaisen, erittäin morsiamen puolen panot ja summa julistetaan hääväelle. Jos summa ei ole paljon suurempi yhdellä, kuin toisellakaan puolella, ruvetaan kiistaamaan uudestaan, kuin muka kumpainenkin puoli tahtoisi summaansa suuremmaksi. Siinä sitte vielä lisätään kopeekka kopeekalta ja se katsotaan häpiaksi sulhaisen puoluelle, jos morsiamen puoli voitolle jääpi, vaan luonnollisena pidetään, jos toisin päin on.
Nyt on jo paraat temput tehty. Se päivä kuluu syödessä ja juodessa. Iltaisella tulee puhemiehen rokka syötäväksi. Sen pitää puhemiehen omasta puolestansa laittaman koko hääväelle, ja taas sitä varten erittäin kokoontuneille kuokka-vieraille kokonainen ruoka-laitos, rokka, leipä, särvin, viina, olut ja kaikki tyyni. Se syödään ja rohistaan kuin ennenkin syöden, juoden seuraava yö ja päivä. Toisissa paikoin nuori väki tanssii aina välillä."
A. M— n. Suometar 22.4.1853-29.4.1853, jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti