torstai 3. lokakuuta 2013

Asetustekstien kierrätysehdotuksia

Suomessa on tänä syksynä käyty keskustelua työttömyyskorvausta saavien työvelvollisuudesta. Ajatus tuntuu jossain määrin oudolta nykyihmiselle, joka ei enää muista edes viime sodan aikaisia määräyksiä. Mutta työhön pakottamiseen meillä on kyllä kulttuurihistorialliset perusteet, niin Ruotsin kuin Venäjän ajalta. (Toisin kuin oppivelvollisuuteen, joka on 1900-luvun hapatusta.)

Vuonna 1820 annettu asetus Isändäin ja Palkollisten keskinäisistä oikeudeista ja velvollisuudeista alkaa
Kaikki ne, jotka ovat täyttäneet Viisitoistakymmendä vuotta ja joilla ei ole Maan= eli Vuorten=viljelystä, Porvarin liikundota eli muuta luvallista toimitusta ja elatus=keinoa, eli Kruunun eli yhteistä palvelusta, eli jotka maalla ei ole naineet ja Hengi=lukuun kirjoitetut vissisä paikasa, kusa he työtä tekevät ja kunniallisesti itzens elättävät, eli joilla ei ole pieniä lapsia eli raaja=rikkoja eli vanhudesta viheliäisiä vanhempia holhottavana, eikä erinäisten Privilegiumein ja Päätösten kautta siitä vapautta, olkoot velkapäät itzellens vuosi=palvelusta toimittamaan, jollei heitä pidä maanjuoxioina pidettämän ja sentähden langetettaman taikka Värvingi=Säännön jälkeen siitä 7 p. Huhtikuusa 1802 Sota=palvelukseen, eli myös, niin kuin siihen kelvottomat, yhteiseen työhön, pidemmäxi eli lyhemmäxi ajaxi, säätyns ja muiden asianhaarain jälkeen
Tätä kierrättämällä tulisi siis huomioitua päivähoito, omaishoitajuus ja asevelvollisuuskin!

Ettei lainsäätäjiämme päästä syyttämään (ajan hengessä) plagioinnista, lisäaineistoa voisi valita vuoden 1852 asetuksesta laillisesta suojeluksesta ja kuinka suojeluksettomia persoonia menetettämän pitää ja vuoden 1865 asetuksesta joutolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä. Etninen erottelu ei nykypäivään sovi, joten vuoden 1818 asetus pahanilkisten ja ymbäri maata kulkevaisten Ziguenari-Vaimonpuolten tuomitsemisesta ja lähettämisestä Spinhuusin työhön kannattanee jättää huomiota ja huomata, että vuoden 1842 julistus Mustalaislasten viemisestä Suomessa sotakantonistain bataljoonille ei ollut hyvä idea, sillä se lakkautettiin jo 1861.

Olisiko muissakin ajan asetuksissa hyödyllistä sisältöä? Vuonna 1827 annettiin julistus Suostumuksista joita tehdään Suomenmaassa oleskelevaisten Orjain suhteen. Viime aikoina on ihmiskaupan tapaisia ilmiöitä tavattu, joten ehkä kannattaisi sanoa uudestaan ääneen, että jos joku
jollen kullen Suomenmaan asukkaalle antaa orjaväkeä, olkoon sitten eli ommaisuuden oikeuden alle taikka omaksi, elikkä että pitää palvelioina, työntekiöinä eli muuna senkaltaisina, joka määrätyksi eli määräämättömäksi ajaksi; niin pitävät senkaltaiset Suostumukset pidettämän laittomina taikka luvattomina, ja ne asiassa olevat orjat tehtämän vapaaksi, ja saada luvan mieliänsä myöden valita itsellensä jonkun laillisen elatuskeinon eli Suomenmaassa elikkä muualla Venäjän Valtakunnan piirin sisällä
Lisää asetustekstejä on yllä linkitetyn Kotuksen korpuksen lisäksi digitoituna ainakin näissä:
Lainsäädäntötyöhön liittyen vielä
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti