Murteista

Kesäkuussa Vihreässä Langassa kysyttiin Miksei alueuutisia tehdä Suomessa omalla murteella? Ylen johtajan lyhyistä (lyhennetyistä?) vastauksista puuttui m.m. sellainen käytännön seikka, että autenttista ja kaikkien sellaiseksi hyväksymää murretta puhumaan voisi olla aika haastavaa löytää ihmisiä.

Murteita olisi voitu lähteä aikanaan säilyttämään, mutta valittiin kirjakielen kaltainen puhe normiksi. Vuonna 1886 julkaistussa kirjassa Suomalaisia Keskusteluja Ajan ratoksi suomenkieltä suosiville Suomen naisille II Samuli eli Karl Gustaf Samuel Suomalainen toteaa "että sivistyneitten kielen pitää olla jolla paikassa maata pääasiallisesti kirjakielen kaltaista. Pieniä vivahduksia eri paikkain murteista tosin tuskin voitanee välttää, eikä se olisi tarpeellistakaan. Mutta kovin kummallista ja outoa olisi, jos kukin, sivistynytkin, Suomen kansalainen, alkaisi puheessaan käyttää oman seutunsa murretta. "

"Ajatelkaa neiti Uotilaa Sääksmäeltä ja maisteri Puustista Juvalta, puhumassa kumpikin murrettansa!"

Herra Puustinen sanoisi
- Kyllä sitä sentään kelepois tässä meijännii moassa ellee, kun ois immeiset kaikki sitä isänmoallista loatua . . ."
Ja neiti Uotila kuiskaisi:
- "Niin, niin! Ku(v) vaan ihmiset meirän maassa aina muistas, että Suamen kiäli, Suomen miäli . . ."
Ja herra Puustinen vahvistaisi:
- No sitähän minnäi juur meinoon."

 "Ja aatelkaas Karlsson'ia Hinnerjoelta ja Ivan Jegorow'ia Salmista! "

Karlsson sanoisi
- Mahraks se oll sit ryssänkiält, kut Jerokoffi praaka, kosk se krapise nii julmetust?"
Ja siihen sanoisi Jegorow:
- "Sie, Ruotshi, hotj mida pakishe, a mie ni midä en ellennä. Sie moshet haukut minnuu."

Pitäisikö antaa kaikkien kukkien kukkia? (Voikukat ruukussa on maalannut Isaac Levitan.)

Suomalaisen kirjasta aiemmin poimittu Puhuttelun historiaa 1/2 ja 2/2. Murteista puheenollen, Kotuksen sivuilla on jatkuvasti kehittyvä Suomen murteiden sanakirja.