Kymmenen päivän automatkasta 1920-luvulle

Vesa Sisätön ja Jukka Halmeen tuoreesta Kotimaisia pakinoitsijoita -kirjasta sain innoituksen varata kirjastosta Valentinin kirjan Herra MacKee matkustaa Suomessa (1929). Jos kerran ulkomaalaisten matkustuskuvaukset ovat olleet antoisia, miksei myös suomalaisen kirjoittama kirja ulkomaalaisen retkistä?

Kirja oli  nopeasti luettu sekä sivumääränsä että sujuvan tekstinsä ansiosta. En saanut tuntumaa siitä, kuinka todennäköisesti suomalaisen ja amerikkalaisen miehen yhteistä autoreissua kertova kirja perustui tositapahtumiin. Kuvasi kuitenkin humoristisesti kieltolain Suomea, jota riitti Sortavalaan asti. (Autokavalkadi yllä oikealta ajalta, mutta Ruotsin puolelta. RAÄ, Flickr)

Tuohon aikaan majataloissa oli  "tavallinen pika-annos: keitettyjä munia, sianlihaa, viiliä, perunoita ja jotakin muuta pientä pureskeltavaa, joka nälkäisen matkailijan suuhun maistuu erinomaiselta". Kiertomatkalla huomattiin, että

kun olimme Lahdessa, saimme tamperelaista pilsneriä. Lappeenrannassa saimme lahtelaista. Sortavalassa joensuulaista ja Joensuussa sortavalaista. Joka paikassa sanottiin, ettei tämä meidän oma pilsnerimme ole oikein hyvää, mutta meillä on vieraspaikkakuntalaista. 

Historiantutkimuksellisesti jopa kinnasneulakudonnan mainintaa merkittävämpi oli käynti pikkulassa. MacKee raportoi suljetun oven takaa.

- Tämä on arkisto, sanoi MacKee. - Täällä on vanhoja kirjoja laatikko täynnä.
- Älä! Mitä niissä sanotaan?
- En ymmärrä muuta kuin vuosiluvut, mutta yksi on vuodelta 1898.

Suomalaisen silmin kyseessä oli "suuri läjä vanhoja kestikievarin päiväkirjoja viime vuosisadan loppupuolelta". Tämä minä-kertoja innostuu kun "joulukuussa, oli kyydittävänä ollut: "Leena Rusanen, piika". Hän oli ollut matkalla "Kuopijoon"."

- Katsos, Leena Rusanen, piika, on ollut palveluksessa täällä päin ja jouluksi hän on päättänyt lähteä kotiin Kuopioon. Hän on maksanut 14 penniä kilometriltä niinkuin muutkin ja varmasti on matkaan kulunut puolet hänen vuosipalkastaan, ehkä enemmänkin. Eikö siinä ole erikoista? Muut matkustajista ovat olleet kauppamatkustajia, virkamiehiä, yksi asioitsijakin näkyy olevan joukossa, mutta sitten tulee Leena Rusanen, kirjoittaa nimensä päiväkirjaan ja matkustaa Kuopioon. Hienompi matka kuin meidän automatkamme, MacKee! Kannattamaton, mutta suuripiirteinen yritys, jota olisi voinut selostaa sanomalehdissä yhtä hyvin kuin jonkun lentäjän retkeä maanosasta toiseen. Sitäpaitsi: mikä rehellisyys arvonsa ilmoittamisessa. Halvin arvo siihen aikaan. Ei mikään talousapulainen, eikä kuukerska, vaan yksinkertaisesti ja koruttomasti: piika.

Yksi paikka, johon kaipailemani kestikievarien päiväkirjat ovat voineet päätyä, on siis pikkula. Olivatko ne siellä matkalaisten lukemistona vai muuna pikkulatarpeistona, sitä ei Valentinin teksti paljasta.