sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kamera ei valehtele, viikko 2

Brittimaikan tyyli ei auennut minulle tälläkään viikolla. Seuraamista hankaloitti tekijänoikeudet, joiden takia kuvia voitiin luennon yhteydessä näyttää vain sitaatteina ja varsinainen tarkastelu piti tehdä erikseen saaduilla linkeillä. Oppimistavoitteena oli hiffata, että kuvilla voi olla merkitystä historian tulkinnoille, ja ajatella sitä, että kuvien käyttö lähteenä yksinään on riskaabelia. Nostettiin esiin kuvia, joita ei esitetty kuvausaikana, tai, joista on tullut ikonisia.

Paras kohta luennosta oli lainaus lainauksesta, jonka alkuperäinen lähde jäi epäselväksi. "Kuvat voivat valehdella ja valehtelijat käyttävät kuvia."

Ekassa luento-osuudessa käsiteltiin Hitleriä. Hän pyrki muokkaamaan julkisuuskuvaansa harjoittelemalla poseerauksia, jotka nykysilmin näyttävät naurettavilta. Luennoitsija leikki ajatuksella, että kuvat olisivat voineet julkitulleessaan vaikuttaa jotenkin historian kulkuun. Mutta hän jatkoi huomauttamalla, että lähes identtinen kuva oli Timen kannessa.

Buurisodan aikaan sanomalehdissä oli jo kuvia. Julkisuuteen päästettiin/järjestettiin kuva siististä sotasairaalasta ja vasta paljon myöhemmin on löytynyt otoksia raadollisesta totuudesta. Tuntuu itsestään selvyydeltä, mutta toisaalta esimerkiksi SA-kuvia katsellessa pitää keskittyä muistamaan, että ne ovat TK-kuvia eivätkä "rehellistä reportaasia". Ohessa "TK-elokuvaaja Ama Jokinen ja valokuvaaja E. Liesimaa kameroineen maastossa" elokuussa 1944. Ote SA-kuvasta 156708.

Esimerkkinä sensuroimattomasta tapahtumakuvasta oli USAn kansalaisoikeuslevottomuuksien ajalta otos, jossa poliisi riistää tummaihoiselta lapselta Amerikan lipun. Todellinen hetki ja täynnä symboliikkaa. Mutta toisaalta poliisin harkitsematon teko, johon ehkä kannusti pojan äidin huuto "älä anna ottaa lippua".

Vietnamin sodasta tunnetusti pääsi julkisuuteen vähemmän(kin) mairittelevia kuvia. Luennoitsija ei maininnut kuvaajien (suhteellista) vapautta vaan halusi nostaa esiin sen, että valokuvajournalismi voi tuoda rintaman haasteet kaukana olevan yleisön eteen.

Pisin pätkä käsitteli Lontoon pommituksia rinnastaen ne Dresdenin pommitukseen ja Hiroshimaan. Luennoitsija selitti pitkään niihin liittyviä teemoja ja jätti reflektiokysymykseksi voidaanko kyseisten pommitusten kuvia merkityksellisesti verrata. Sanoisin, että voidaan. Kunhan muistetaan kenen ottamista kuvista on kyse.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti