maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hulluna Helsinkiin?

Kaupunginmuseon uusi näyttely Hulluna Helsinkiin on ollut auki runsaan kuukauden. Minä ehdin nyt paikalle, mutta lipputiskin tyttöjä ei oltu vielä ehditty opettaa vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Oikea asenne yrityksessä kylläkin, pisteitä sinne.

Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru
Mediamainintojen perusteella tiesin odottaa "helsinkiläisten lempipaikkojen" ympärille rakennettua näyttelyä ja sellaisen ensimmäisestä kerroksesta hahmotinkin, muutamin poikkeuksin. Sisääntullessa vasemalla kädellä oli talvielementtejä, joille ei ollut yhteistä esittelykylttiä eikä paikkaa. Oikeassa takakulmassa oli Suomenlinnaa laajennettu 1918-teemalla, joka olisi uponnut mielestäni paremmin kakkoskerrokseen.

Jos siellä olisi sopinut olemaan esimerkiksi työläistaustainen sodan kokenut henkilö. Mutta valintakriteerit (eli museoesineiden saatavuus?) olivat vaatineet rikkaita vaikuttajia. Jos yläluokkaisuuden unohtaa hetkeksi, niin ratkaisu kertoa kronologia henkilöiden kautta saa tietenkin siunaukseni. Aukeaako kronologia kaikilla tietotaustoilla kun 1540-1612 eläneen henkilön kyltissä on Helsingin kartta 1696/1707 on toinen kysymys.

Helsingin kaupunginmuseo/Heidi Richert
Ilahduttavasti esillä oli useammassa vitriinissä arkeologisia löytöjä. Erityisesti pienten astiasirpaleiden yhteyteen olisin kaivannut esim. taustakuvia näyttämään minkälaisista astioista todennäköisesti on ollut kysymys. Esinetekstitkin jättivät kaipaamaan lisätietoa. Onko "Arkku, 1600-luvun loppupuoli" ollut elämänsä alussa Helsingissä vai päätynyt museon kokoelmiin jostain muualta?

Esinevalintojen aasinsillalla palaan luokkakysymykseen ja alakertaan, jossa toriympäristöjen menneisyyttä kuvattiin isossa vitriinissä 1800-luvun yläluokan esineistöllä ja Leningrad Cowboys -konsertissa ruttaantuneilla kaljapurkeilla. Tavallisen ihmisen jälki Helsingissä, jossa hänelle sopivammat paikat ovat lähiön keittiö tai seksistinen Vedenneito-peli? Ei mahdoton tulkinta.

Erillisenä kesänäyttelynä on esillä Signe Branderin valokuvia Helsingistä. Osasuurennokset olivat mielenkiintoisimpia, joskaan eivät mielettömän innovaatiivinen idea. Onhan niitä ollut jopa tässä blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti