Arkeologian salaisuudet, viikko 6

Arkeologian viikon teemana oli ihmisjäänteet, kahdella eri tavalla. Suurin osa videoajasta kului ihmisten luiden käsittelyyn. Mielestäni kuuntelin huolellisesti, mutta en oppinut mitään uutta. Pohjana kun oli Kati Salon esitys pari vuotta sitten ja käytännön sovelluksista lukemista.

Neljä videota tuhraantui roskapussien analysointiin. Se on yksi viikon harjoitustehtävävaihtoehdoista, joissa ei ollut mitään kovin houkuttelevaa tällä kertaa. Suoritusmerkintään tarvitaan 6 tehtävää ja 12 pistettä, tällä hetkellä minulla on palautettuna 5 ja kolmesta arvioidusta 8 pistettä... Laiskuus uhkaa, mutta ei sitten voittanut. Valitsin tehtävän, jossa piti surffata esiin kolme erilaista hautaustapaa ja miettiä mitä ne kertovat haudattujen sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta, varakkuudesta ja terveydestä sekä kyseisestä yhteiskunnasta.

Eka esimerkkini oli Sammallahdenmäen pronssikauden röykkiöhaudat. Jotka ovat komeita, mutta kertovat haudatuista varsin vähän ja yhteiskunnasta lähinnä yhteyksistä länteen.

Toinen esimerkkini oli Eremitaasin lempparini, joiden taustoitus oli kiitettävän hyvä ja lyhyt Wikipediassa. Ikiroudan ansiosta haudoista on tallella ruumiit ja hautalahjat. Ihmiset eivät elävinä välttämättä käyttäneet täsmälleen samanlaisia esineitä, mutta hautauksista selviää ainakin hevosten merkitys ja huopaamisen osaaminen. Todennäköisesti materiaalit kertovat myös kauppayhteyksistä.

Kolmas esimerkkini oli Kokemäen kirkonmäki runsas sata vuotta sitten.

Puiset hautamerkit on poistettu kauan sitten ja samalla todennäköisesti haudat tyhjennetty. Jos kuvan ottaisi nyt samasta paikasta, siihen tulisi osa sankarihautausmaata ja paljon tasaisempaa nurmikkoa. Voi olla, että haudoista löytyisi arkeologisella kaivauksella jotain merkkejä, mutta haudatuista yksilöistä ja heidän yhteiskunnastaan voinee sanoa vain sen, että käytössä oli kristityt ruumishautaukset.

Tehtävässä piti tehdä myös vertausta nykypäivään omassa yhteiskunnassa. Tuhkauksen yleistyttyä jälkeemme jättämä todistusaineisto on vieläkin vähäisempää kuin sata vuotta sitten. Korkeintaan jää hautakivi, jonka muoto kertoo kulttuurisesta yhteydestämme Eurooppaan ja aika moneen muuhunkin maankolkkaan, johon eurooppalaiset ovat tavan levittäneet. Tulevaisuuden arkeologeilla on siis Sammallahdenmäen tapainen problematiikka edessään: siirtyikö kulttuuri maahanmuutolla ja kuinka mittavaa se mahtoi olla?