Minimalistinen arkeologiaretki

Kun järjestettyjä arkeologiaretkiä ei kesäohjelmaan ole löytynyt niin täytyy tehdä oma. Turvallisempaa kuitenkin nojautua johonkin auktoriteettiin, kuten esimerkiksi ex-valtioarkeologiin Nils Cleveen, joka on kirjoittanut

Jo varhain näyttää Kokemäki olleen tärkeä paikkakunta. Kansan varakkuudesta ja verraten hyvästä toimeentulosta puhuvat monet suuret kalmistot, kuten Leikkimäki Äimälän kylässä, Kalvomäki Juupelin talon maalla Köömilän kylässä, Astala, Kirkkovainio ja Kalomäki Kakkulaisten kylässä sekä kalmistot Vuolteen talon maalla. Vanhimpia löytöpaikkoja ovat Köönikänmäki Paistilan kylässä, Myllymäki Kakkulaisten kylässä, Käräjämäki ja Riihimäki Vuolteen talon maalla sekä itse Vuolteen talonpaikka, j.n.e. (Pakanuudenaikainen kalmisto Köyliön Vanhassakartanossa. Satakunta. Kotiseutututkimuksia VIII. 1929))

Eli ensimmäiseksi kohteeksi siis "Vuolteen talonpaikka". Sen ohi olen kulkenut tuhansia kertoja, mutta en koskaan mennyt pihalle. Enkä katsonut sitä tarpeelliseksi nytkään, sillä sillalta paikan näkee ihan tarpeeksi hyvin. Kyseessä on Museoviraston rekisteriportaalin mukaan rautakautinen polttokalmisto, joka

sijaitsee Kokemäen uuden sillan vasemmalla puolella joen pohjoisrannalla Jaakkolan piha-ja puutarha-alueella, jokeen viettävällä rinteellä. Kalmisto todettiin vuonna 1927 rakennuksen perustuksia kaivettaessa. Nokista kalmistomaata todettiin 30 cm paksuudelta. Löydöja saatiin kahdesta eri paikasta. Kalmistoa arvellaan olevan jäljellä täytemaan alla puutarhassa ja muuallakin pihassa. Löydöt ovat kansainvaellusajalta viikinkiaikaan.

 Vuonna 1927 rakennettu päärakennus on niin helposti havaittavissa, että tietää katsovansa oikeaan suuntaan. Museoviraston opetuspaketin mukaan "rautakautisen maanviljelyskulttuurin kalmistot (hautausmaat) sijaitsivat talojen lähellä" eli tässä sitä on siis asuttu ja eletty ennen kristinuskon omaksumista. Museoviraston hallussa on 25 numeroa "Rautak. as.p. löytöjä", mutta eivät kerro julkisuuteen enempää.

Jatketaan matkaa. Cleven mainitsema "Riihimäki Vuolteen talon mailla" on Museoviraston portaalin mukaan rautakautinen hautaröykkiö, jossa "mäen luoteiskulmalta on löytynyt palanutta luuta ja mm. kilvenkupura, miekka ja 3 keihäänkärkeä." Löytäjä oli itsellinen Adolf Fredriksson. Jälkikäteen ajateltuna sijaintikuvaus "nykyisin täyteenrakennetulla mäennyppyllä vanhainkodin vieressä Kuurolantien ja Iltaruskon kulmauksessa" on selvä, mutta tuijotin paikan päällä ihan väärään suuntaan, mäki jäi selkäni taakse. Mutta jotain hyvääkin. Huomasin vanhainkodin pihan taideteoksen, jonka aiheen suomalaisen historian harrastajat tunnistanevat vaivatta.

Pysyen historiallisilla Vuolteen mailla siirryin Kauvatsantien itäpuolelle, jossa Käräjätien varrella on Käräjämäki. Tänne tulimme ihka ensimmäisellä luokkaretkellämme, kävellen (?) koululta. Ties mitä tarinoita tuolloin saamme kuulla. Sittemmin on joku tehnyt paikalle laadukkaan Wikipedia-sivun ja muutkin verkkolähteet (*) antavat laiskalle hutkijalle aineistoa.

Vuonna 2001 suoritetuissa kaivauksissa selvisi, että 4000-4500 vuotta sitten, kun mäki oli pieni saari tai niemenkärki meren rannalla, siellä asuivat ihmiset, jotka tuskin arvasivat kuuluvansa ns. Pyheensillan kulttuurin myöhäiskivikautiseen kulttuurivaiheeseen. Jättivät kuitenkin jälkeensä kvartsi- ja kivilaji-iskoksia sekä keramiikkaa, joiden perusteella nykyaikaiset tutkijat määrittelyn tekivät.

Tuosta ei ollut aavistustakaan kirjoittajalla, jonka teksti ilmestyi Satakunnassa 2.11.1878:

Virstan verta alaspäin Kokemäen kirkosta, kohoaa joen pohjoispuolisella rannalla korkea mäki, nimeltä "Käräjämäki," siinä kansan kertomuksen mukaan on ennen oikeutta istuttu, ja sitähän sen nimikin osoittaa. Mäellä on puoleksi maahan vajonneita neliökyynäräisiä kiviä ympyrässä, ne tarun mukaan ovat olleet tuomarein istuimina; muttaa luultava on, että ne ovat myöskin hautakiviä.

Kaksitoista vuotta myöhemmin kivet siirrettiin asuinrakennuksen tieltä. Rakennustyön yhteydessä ja vuonna 1901 tehdyissä kaivauksissa tontilta löytyi kansainvaellusaikaiset miekka ja kolme keihäänkärkeä. Vuoden 2001 kaivauksien esinelöytöjä olivat solki, keihäänkärki ja lintuneula. Aiemmat ja uudet löydöt liittynevät rautakauden keskivaiheille/kansanvaelluskauteen/loppupuoliskolle ajoittuvaan polttokalmistoon.

Museoviraston mukaan heidän hoitonsa on avannut näkymän Kokemäenjoen rantaan.

Tässä vaiheessa kävellen kulkemaani retkeen oli kulunut vartti. Sen suunnittelussa auttoi Muinaisjäännökset Suomessa verkkokartta. Kuvasitaatissa oikealla retken kohteet turkoosien ja valkoisten merkien paikoilla ja lapsuuden kotini sinisten rastien kohdalla. Eli nämä kalmistot ovat olleet vuosia ympärilläni. Ilman että huomasin juuri mitään.

(Jos olisin valmistelussa käyttänyt tätä taustakarttanäkymää, jossa näkyy rakennusten paikat, en olisi erehtynyt Riihimäen kohdalla.)

(*)
Käräjämäki Museoviraston rekisteriportaalissa
Käräjämäki hoidettavana kohteena Museoviraston sivuilla
Kokemäen kaupungin sivuilla
Kokemäen kaupungin matkamuistosivuilla
Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna