maanantai 17. joulukuuta 2012

Entisajan papista tositarina


Lukemisia kansalle -sarjan N:o 173 julkaistiin vuonna 1862 otsikolla Leikkiä ja Totta, eli kolme tapausta meidän maasta. Kolmas otsikon tapauksista oli Paisti-reisu Palsinalla, joka alla uusjulkaisuna. Kirjoittaja tuntematon. Palsina on kylä Kuorevedellä, liekö sitä tarkoitettu? (Yllä ote kartasta Kuorevesi (2233 02 Ia.* -/- -) )
Papeista on paljon puhuttu,
Mahdottomiaki mainittu,
Ahneutensa innosta
Erittäinkin otissansa;
Taitaa olla tottakin tuo
Suomalainen sanan parsi:
"Pohjatoin kuin papin säkki."
Tässä säädyssä suuressa,
Pappein joukossa jalossa
Löytyy kyllä lempiöitä,
Miehiäkin mahtavia
Sopivia saarnaajoiksi,
Papiksi luotuja Luojalta.
Saanko sanoa suorahan
Sanan selvän suomalaisen:
Paljon on oikein pappejakin,
Mutt' on pappi parkojakin.

Jouduin kerran kulkemahan
Papin kanssa kappelilla,
Saataviensa saannossa,
Joulu-kaasia kokoomassa;
Kuljettiin pitkin kulmia,
Erämaita matkusteltiin,
Päästiin viimeinkin perille,
Yksinäiseen asuntohon,
Talon-pojan talohon.
Isäntä parka pakkasessa
Lakki kourassa kokotteli,
Kirkkoherraa kumarteli,
Käski sitte kamariinsa.
Mutta katsos kuinka kävi sitte
Pappi pani palveliansa
Isännän kanssa aittahan,
Jyviä säkkiin säälimään;
Meninpä minäkin muassa,
Pussineni pivossani,
Sain sielt' suuret saatavani,
Kokonaista kaksi kappaa,
Kukutellut kukkupäälle;
Sopiihan siihen jo tytyä.
vaan ei nyt osannut olemaan
Talossä tuota tarvittavaa,
Laillisesti laitettua,
Mitta-kappaa kruunattua,
vaan tuo vanha vatunen,
Kerin-vakka vaivanen,
Jolla piti mitattaman,
Kaikki säkkiin saatettaman.
Pappi tuosta parjaamahan,
Isännälle ilmoittamaan:
"Ei tuo taida täyttääkään,
Laita nyt kohta laillinen,
Mitta kappa kruunattu." .
Isäntä kohta kulkemahan,
Toiseen taloon talsimahan,
Hakemaan sielt' haluttua,
Mitta-kappaa kruunattua.
Tuli sieltä takaisin,
Mitta-kappa kainalossa,
Mutta koska koeteltiin,
Asia oikein arveltiin,
Niin papin harmiksi havattiin
Että olikin isompi,
Koko joukon runsahampi
Tuo talon vanha kerin-vakka,
Kuin toisen talon mitta-kappa.
Pappi tämän nähtyänsä,
Isännällen ilmoittamaan:
"Saa nyt sentään mitataksi
Sillä vanhalla vakalla."
Mutt'ei enää suostunutkaan
Isäntä papin esityksiin,
vaan sillä mitalla mittaskin,
Mink' oli pappi pyytänytkin.
Pois sitt' piti lähdettämän,
Toiseen taloon kuljettaman
Sana viel' oli sanomista,
Papiltamme puhumista:
"Entäs ne pienet parseelit."
Isäntä vastasi vakaisesti:
"Ei nyt passaa Palsinalta,
Tällä erää enempätä,
Kuin olette saanut säkkihinne."
Pappi ärjäsi äkisti,
Huusi hänelle huikiasti:
"Huomen-aamulla aikaisin
Lähetän tänne lautamiehen,
Käskeen sinua keräjiin,
Mitastas mitättömästä,
Kelvottomasta kapastas,
Jota ei ole kruunattu,
Kolmen vuoden kuluttua,
Saatpa suuresti sakkoa,
Koko kymmenen kolikkoa."

Itku pääsi isännältä,
Kovin hänestä hämmästyi,
Rukoukseen rupesi,
Armoa häneltä aneli:
"Älkäi kirkkoherra kulta,
Minua keräjiin käskekö,
Kyllä kaikki kuittaelen,
Suosiolla sovittelen,
Yksin pienet parseelitkin,
Ilman isota riidata."

Yöksi mentiin toiseen taloon,
Lepohon siellä laskimme,
Koko päivän kuljettua.
Tulipa aamulla aikaisin
Talon ehtoisen emäntä,
Kaunis kantamus käsissä,
Panipa kohta Papille
Kaksi lampaan lennätintä
Kynttiliä, pellavia,
vielä muutakin muassa,
Sai tuost' osan lukkaritkin
Lampaan käpän kumpanenkin
Kynttilä soirosen sivussa
Pellaviakin päälliseksi.
Eipä enää enempätä,
Kuulunut koko asiasta
Kaikki suosiolla sovittihin
Ja paistilla paikattihin.
Kah kuin minä kummastelin,
Itsekseni ihmettelin,
Enkä uskois olevankaan
Opettajissa ollenkaan
Niin ilkiän voiton pyytäjää;
vaan tämä on tosi tapaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti