Viime keskiviikkona oli meikäläisen viimeinen kerta Arbiksen Soldatforskningia. Kurssi jatkuu, mutta kärsivällisyyteni loppui.
Kolmen ensimmäisen kerran jälkeen luulin, että päästäisiin itse asiaan. Esiteltäisiin lähteitä ja opittaisiin miten niitä käytetään. Neljäs kerta vastasikin tätä toivetta. Tutustuimme katselmusrullien ulkonäköön ja ihailimme SSHY:n jäsenpuolen muutakin sotilaallista sisältöä. Muualta tuttuun tapaan kannatti tarkistaa myös epämääräisemmät "luettelot" hakemistosivun alalaidasta.
Sain sen käsityksen, että olin aivan turhaan pelännyt itse katselmusrulliin tutustumista. Haasteellista oli toisinaan käsiala, mutta itse rakenne oli selkeä. Piti vain huomata, että yksi sarake oli kopioitu edellisestä katselmuksesta ja miettiä sotilasvaihdosten yhteydessä keneen annetut tiedot liittyivät. Tarpeen tullen kuvaus toivottavasti löytyy jostain verkosta/kirjallisuudesta, sillä enää emme saaneet sisällöstä mitään paperilla.
Viidennellä kerralla olimme puolivälissä ennenkuin tajusin, että se oli jonkinlainen käytännön harjoittelukerta. En saanut sisällöstä mitään uutta irti ja jollei opettaja olisi luvannut seuraavalla kerralla käsitellä muita 1700-luvun lähteitä, olisin jättänyt kurssin jo siihen. Tahti oli ylirauhallinen ja loppupuolen rakenne epäselvä.
Kuudennella kerrallakin käynnistettiin heitin ja kuvittelin, että katselisimme esimerkkidokumentteja samaan tapaan kuin neljännellä kerralla. Mutta ei. Opettajalla ei ollut SVARin käyttöoikeutta eikä tallennettuna kuvia toisaalta. Kuuntelimme siis hänen AV-laitteetonta rupatteluaan, jonka lomassa tuli signumeita ja mikrofilminumeroitakin, joita oli haastava saada oikein muistiin. Hihoistani alkoi nousta palaneen käry, sillä en ymmärtänyt, miten tätä soveltaisi käytäntöön.
Haju paheni kun eläkkeisiin liittyvistä asiakirjoista lueteltiin neljä (?) tyyppiä, mutta käytöstä ei syntynyt mitään käsitystä. Haetaanko hakemuksia vai päätöksiä ja miten se tapahtuu? Kun kysyin oliko asiakirjat järjestetty armeijayksiköittäin, nimittäin vai miten niin opettaja ei osannut vastata. Alkoi haista muukin kuin hihani. Sillä minä en todellakaan ollut tullut kurssille valmiiksi osaavana, vaan oppimaan.
Ihan mielenkiintoista kuulla, että meriittimerkinnät ovat miesten itsensä kirjoittamia, mutta vieläkin oleellisempaa olisi oppia missä kyseistä aineistoa voi käyttää, mitä lähtötietoja tarvitsee, miten kannattaa edetä jne. Lyhyet kuvaukset 1700-luvun tärkeimmistä sotilaslähteistä todennäköisesti löytyvät kirjoista tai verkkosivuilta, enkä tarvitse niiden ääneenlukua. Eli minulla oli kurssin suunnittelija/pitäjän kanssa erilainen ymmärrys hyödyllisestä tavasta toimia ja helpoimmalla päästään, kun poistun paikalta.
Jotain hyödyllistä sentään opin kuudennellakin kerralla. Karolinska krigsfångar -materiaali, jota käytin Krigsarkivetissa toukokuussa, on ilmeisesti mikrofilmattuna Kansallisarkistossa. Hyötysuhde puolentoista tunnin istumisella jäi kuitenkin turhan alhaiseksi.
P.S. Selvittelin äskettäin blogin kaikkien aikojen suosituimpia kirjoituksia. Niiden joukossa oli pätkä Ruotsin ajan sotilaista, jonka linkeistä osa ehkä vielä toimii. Suosittu on ollut myös Sotaveteraanilistaus vuodelta 1858, johon on lukuisien nimien takia todennäköisesti hakukoneet tarttuneet. Muissa jutuissa sotilaita, Suomen kaartia, Suurta Pohjan sotaa, Kustaan sotaa, Suomen sotaa, Krimin eli Oolannin sotaa, vuoden 1918 sotaa, talvisotaa, jatkosotaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti