Sotilastutkimusta, kolme kertaa

Nyt on takana Arbiksen kurssista Soldatforskning kolme introkertaa. Näillä on käyty läpi historiallista kehitystä ja ensi viikolla pääsemme  asiakirjoihin.

Ensimmäisen kerran katsauksessa päästiin keskiajalta 1600-luvulle. Ainoa melkein mielenkiintoinen asia muistiinpanoissani on se, että 1600-luvulla pystytetyssä järjestelmässä ei sotilaita rekrytoitu koko maasta. Pohjoisen miehet saivat olla rauhassa.

Toisella kerralla aloitettiin 1600-luvun lopulta, jolloin Blekingeen sijoitettuun laivastoon vietiin miehiä perheineen Suomenkin rannikolta, erityisesti Pohjanmaalta. Verensekoitusta toiseen suuntaan tuli suuren Pohjan sodan loppuessa kun suomalaisia yksikköjä täydennettiin ruotsalaisilla.

Lisäksi noteerasin (taas kerran?) sanojen ryttare ja dragon eron. Molemmat ratsastivat sotaan, mutta rakuuna nousi ratsailta taiston alkaessa. Kotona selailin Nykysuomen sanakirjaa ja totesin, että suomeksi rajanveto on haastavampaa. Ratsumies on nimittäin "ratsuväen sekä jalkaväen ratsuryhmien sotamiesten virallinen yleisnimitys". Yksiselitteisin tapa kääntää ryttare on "ratsuväen ratsumies"?

Kolmannella kerralla käsiteltiin autonomian aika, joka tästäkin tarkastelukulmasta oli paljon monipuolisempi kuin päässäni 1800-luvusta edelleen hahmottuva harmaa makkara.

Jollei Napoleon olisi hyökännyt Venäjälle, Suomessa ei olisi ollut omia armeijayksikköjä 50 vuoteen. (Olipa hyvä että meni viime viikolla minulle jakeluun tuo samanaikaisuus.) Kun Napoleon kerran hyökkäsi niin Suomessa oli autonomian ajan alusta alkaen värvättyjä joukkoja parikymmentä vuotta. Sitten suurin osa niistä lakkautettiin pariksi kymmeneksi vuodeksi.

Sitten laitettiin hetkeksi pystyyn uusi ruotuväkisysteemi. Ilmeisesti tämän jäänteenä olen muistaakseni Kokemäen kirkonarkiston papereissa törmännyt ruotumiehen palkkaussopimukseen. Tämä meininki loppui 1867 ruuan myötä. Runsaan kymmenen vuoden päästä saatiin rullaamaan arvontoihin perustuva asevelvollisuusarmeija, jonka arvan numeroihin rippikirjoissa on lähes tulkoon jokainen sukututkija törmännyt.

Suomen omat armeijayksiköt lakkautti tunnetusti Bobrikoff ja mummoni isä päätyi juuri alkaneelta sotauraltaan maatalouskouluun ja veljensä hiihteli pitkin Pohjanmaata kehottamassa kutsuntalakkoihin. Tämä oli tuttua, mutta koskaan (!) en ollut tajunnut, että passiivinen vastarintamme tehosi ja miehemme eivät todellakaan menneet mihinkään palvelukseen väkisten 1900-luvun alussa.

Jollain kerralla oli puhetta ruotsalaisten verkkotietokannasta Soldatregister ja moisen puutteesta Suomessa. Nyt kolmannen kerran alussa eräs kurssilainen selitti opettajalle ennen tunnin alkua, että hän aikoo esittää hankkeen tarpeellisuutta eräälle SSS:n hallituksen jäsenelle. Hieno juttu, mutta SSS on tuskin oikea paikka uudelle projektille. Valitettavasti sotahistoriallisten seurojemme jäsenet ovat ensisijaisesti kiinnostuneita 1900-luvusta, joten heiltäkään tuskin löytyy innostusta.

Kuvitus: Daniel Nyblinin mv-valokuvat, KKA

Gunnar Berndtson: Root ja Spoof hyökkäävät venäläisen muonasaattueen kimppuun 1808, 1880

Gunnar Berndtson: Talviaamu (Kaartilaisia mäenlaskussa), 1891

Albert Edelfelt: Sotilasvanhus, 1901