Hesarissa oli 31.8.2012 sivun juttu Tornion Kukkolankosken kalastusoikeuksista, jotka kuningas antoi 1700-luvun lopulla ympäristön tilallisille, joille ne edelleen kuuluvat. Lippoaminen on ilmiselvästi onnistuttu tuotteistamaan turisteille ja koski on komia. Mutta tiesihän kalastusoikeuden omistajia siika-aatelisiksi kutsunut toimittaja, että Suomessa on muitakin koskia, joiden kalastusoikeudet edelleen kuuluvat maanomistajille?
Samana päivänä ilmestyneessä Nyt-liitteessä bloginpitäjä Jussi Katajala on päässyt asiantuntijaksi arvioimaan Helsingin Viikinkiravintola Haraldin autenttisuutta. Ilmeisesti ei hääppöinen, sillä lautasilla oli tomaattia ja perunaa.
Hesarissa 2.9. julkaistu Laura Saarikosken kolumni Kiitos vapaudesta Hanna, Kati ja muut! sai sosiaalisessa mediassa kiitoksia ja mielelläni minäkin luin suomalaisen päivähoidon historiasta. Otsikon Hanna oli Pohjoismaiden ensimmäisen kansanlastentarhan perustaja Hanna Rothman (s. 1856).
Hesarin tiede-sivuilla 4.9. oli ruokaympyrät kivikaudella, rautakaudella, keskiajalla, 1800-luvun lopussa ja nykypäivänä. Ympyröissä oli yllättävän reiluja eroja, kuten kalan osuuden kutistuminen 30%:sta yhteen. Tekstissä Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogeholm kertoo, että "ravintomme suurin ongelma pienen jääkauden lopulta 1970-luvulle asti oli vitamiinien ja kivennäisaineiden puute".
Arkistolaitoksen asiakaslehti Aktissa Pertti Vuorinen kertoo keväällä Antiikkia, antiikkia -ohjelmassa käsitellystä 1700-luvun asiakirjasta. Omistaja oli kutsunut sitä rälssikirjaksi. "Asiantuntija" oli samaa mieltä ja oli sitä mieltä, että sen kaltaisia on Suomessa paljon (!). Vuorinen oli tv-ruudusta pystynyt toteamaan, että kyseessä oli perinnöksiostokirja, jotka ovat tuolta ajalta melko harvinaisia.
Hesarin kulttuurisivuilla 6.9 kerrottiin mielenkiintoisesta teatterihankkeesta. Ensin oli kerätty vanhuksilta muistoja Neuvostoliitosta, sitten näistä kirjoitettu näytelmä ja tätä esitetään palvelutaloissa sekä 9.11. alkaen Kansallisteatterissa.
Nyt-liitteessä 7.9. Esiteltiin yhdysvaltalainen Hanna Pylväinen, joka on lestadiolaissiirtolaisten jälkeläinen. Hän on työstämässä "1800-luvun puolivälin Ruotsin Lappiinsijoittuvaa romaania End of Drum Time. Se käsittelee lestadiolaisen uskon alkuperää."
Ostamassani Aku Ankassa 36/2012 ei ollut vain arkistoaiheista tarinaa vaan myös aikamatkailua, joka liittyi täälläkin esillä olleeseen Tunguskan katastroofiin vuonna 1908. Alaviitteiden perusteella vastaavia aikamatkoja on ollut aiemmissakin numeroissa. Mahtaako nuorilla lukijoilla pysyä totuus ja keksitty erillään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti