keskiviikko 8. elokuuta 2012

Nuori kyytipoika

Lehdessä The new monthly magazine julkaistiin vuonna 1854 kirjoitus A Fortnight in Finnland. Nimensä mukaisesti siinä kuvataan kahden viikon matkaa Suomessa. Matkaaja saapuu höyrylaivalla Tallinnasta Helsinkiin ja jatkaa vuokravaunuilla Hämeenlinnaan, jonne päästiin samana iltana. Seuraavana päivänä hän jatkoi kohti Tamperetta ja jossain kohtaa kääntyen päätyi Turkuun, josta pääsi jälleen höyrylaivalla Helsinkiin.

Mitään ylläolevan kuvan (Fritz von Dardel, Nordiska museet, Wikimedia) tapaista tragediaa ei matkalla sattunut, mutta kertomuksen kuvaus on eloisaa ja sisältää paljon paikannimiä ja yksityiskohtia eli on vaikea valita mistä kohtaa ottaa näyte. Kreivilän ja Oripään välisen pätkän nuoren kyytipojan kuvaus voittaa suloisuudellaan. Todellisuudessa 6-vuotias on todennäköisesti ollut ainoa liikenevä toimeen.
For half a rouble per diem, comfortable cabriolets may be hired in Helsingfors, in which two persons and some luggage can be stowed. The traveller acts as driver; the postboy, or skjutsgosse, jumps behind or runs by the side. At times he falls off, but the traveller pays little attention to it, for Finnish postboys have capital legs, and soon reach the next station. It is not advisable, however, to let him out of sight; for, in many parts of Finnland, especially where cattle is reared, gates and hedges bar the traveller's road. The postboys are usually active fellows, but one of those who accompanied us was at least sixty, another not more than six years of age. The latter, dressed only in a shirt, without any covering to his head and feet, went with us from Graevilae to Ohripae. His mamma harnessed the horse, and planted him behind the cabriolet, where he kept his seat, for we looked round several times. At the station we were received with a hurrah on his account. His horse was taken out, he lifted upon it, fastened somehow with the harness, and so I hope he safely returned to his mamma. I am sorry I did not notice where he put the money I paid him, for he was one of those people whom Atta Troil would love - he was pocketless.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti