Tolonen, joka tapasi keisarin (3/4)

Eilisen tekstin savolaiset palasivat maanmiestensä luokse kertoen, että keisarin luokse päästäisiin seuraavana päivänä. Jo kirjoitusta tehdessä oli sovittu ketkä kaksi lähtisivät Tolosen kanssa eikä ministerivaltiosihteerin yhden seuralaisen rajaukseen kiinnitetty mitään huomiota. Eikä Armfeltia suuremmin haitannut, että hänen luokseen tulikin kolme miestä eikä kahta.

Veijolan tekstillä  ministerivaltiosihteerin kansliasta lähtien

Kahdet vaunut odottivat portaitten edessä, joista toisiin astui kreivi Armfelt ja kenraali Nordenstam ja toisiin Tolonen tovereineen. Ja niin ajettiin, ylhäiset herrat edellä, alhaiset talonpojat jäljessä, ulos kaupungista, sillä keisari asui silloin jossakin huvilinnassaan. Onnellisesti tultiin perille. Siellä saivat suomalaiset ensiksi astua erääseen odotushuoneeseen odottamaan, kunnes heitä käskettäisiin.

Vihdoin tulikin käsky ja heidät vietiin siihen huoneeseen, mihin keisari tuli heitä puhuttelemaan. Tervehdittyään talonpoikia kädenlyönnillä ilmoitti H. M:ttinsa suuren ilonsa saadessaan nähdä luonaan uskollisia alamaisiaan Suomen talonpoikia. Talonpoikain kirjoituksessa lausutuista uskollisuudentunteista ja Suomen kansan uskollisuuden vakuutuksista hän lausui kiitoksensa ja sanoi täydellisesti luottavansa niihin. Talonpoikain alamaiset toivomukset suomen kielen aseman koroittamisesta y.m. hän sanoi ottavansa huomioonsa ja edesauttavansa niitä niin paljon kuin asianhaarat suinkin myöntävät ja lupasi yleensäkin pitää huolta uskollisesta Suomen kansastaan ja suosia sen harrastuksia. Kun keisarin sanat oli suomennettu, lausui Tolonen rohkeasti, että "Suomen kansa luottaa Jumalaan ja Teidän Majesteettiinne." Nämä sanat käännettyinä olivat suuresti miellyttäneet H. Majesteettiansa, ja lausuttuaan vielä muutamia sanoja, muun muassa pyytäen talonpoikia olemaan siellä hänen vieraanaan, hyvästeli hän kädenlyönnillä heitä.

Heidän olostaan keisarin vieraina kertoi Tolonen hyvin laajalti, josta minä en kuitenkaan muista paljoa. Kaikki heille oli näytetty siellä, kuljetettu kaikissa huoneissa ja puutarhassakin, johon ei oltu keitään muita laskettu, he saivat kulkea vapaasti. Päivällisen olisivat saaneet sellaisen, etteivät moisesta olleet koskaan osanneet uneksiakaan. Jokaisen takana seisoi "kultanappinen" palvelija koko syöntiajan auttamassa ja katsomassa, ettei mitään puuttunut. Olivat ne muut lähetystöt, joita siellä silloin oli, katselleet heitä vähän karsain silmin, kun eivät päässeet sellaiseen kunniaan. Vielä heitä pyydettiin illallistakin syömään, mutta Tolonen sanoi, että he olivat jo ehtineet lupautua illalliselle erääseen toiseen paikkaan, niin että he nyt vain kiittivät nöyrimmästi ja pyysivät, jos mahdollista päästä lähtemään. Otettuansa jäähyväiset he läksivät ja söivät siis illallista toisessa paikassa, nim. erään suomalaisen apteekkarin luona, joka kuultuaan Savon ukkoin keisarin luo menosta, oli siitä niin mielistynyt ja innostunut, että kutsui kaikki savolaiset luokseen illallista syömään. 

Tarina jatkuu...

Kuva keisari Aleksanteri II:sta on otettu vuonna 1870 ja on Wikipediasta.