maanantai 23. heinäkuuta 2012

Oulusta

Viikko sitten perjantaina aloitin lomanvieton lentämällä Ouluun. Takaisin palasin tiistaina ja tulevina päivinä saatte lukea matkan historiaan liittyvästä annista. Kahdeksan sekalaista huomiota aluksi:

1) Puolentoista tunnin meriristeilyllä ei ollut harmonikan soittoa eikä opastusta. Ihan itse päättelin kaupungin infokartasta, että käännyimme takaisin Oulunsalon kohdalla. Jos olin oikeassa niin tämä on saman kartan mukaan Varjakan historiallinen sahasaari:


2) Risteilypäivän jälkeen alkoi auringonpaiste ja ihmetellen luin some-kanavilla valitusta säästä etelämmässä. Kohdalleni ei siis osunut mitään sen kaltaista, kuin mitä kuvattiin Inrikes tidningar-sanomalehdessä 6.10.1783:


3) Lähtöpäivänä testaamani ilmaisen kävelykierroksen puolikas vaikutti erittäin hyvältä. Se hyödynsi kaupungintalon takapihalla olevaa Sanna Koiviston teosta Ajan kulku, jota olin jo ehtinyt omatoimisesti ihailla. Kaupungin historia ihmisten kautta kerrottuna, voiko parempaa olla?



4) Lähtöpäivänä kävin tähtitornin kahvilassa. Jos torniin kiipeää kantamusten kanssa, pitää tasapainon olla kunnossa, sillä kaiteet loppuvat kesken kaiken. Jos on Pohjois-Pohjanmaan museossa lukenut Oulun linna -seinän ei vasemmalla auki olevan oven takaisen kellarin "näyttelystä" opi mitään lisää.


5) Lapselliselta näyttävässä Potnapekassa oli asiallinen kuulutus, ainakin testaamallani Nallikarin reitillä. Vinkki: Jos Nallikarissa jää aikaa jaloitteluun, älä poistu kulkuvälineen luota. Palatessasi sinulla ei välttämättä ole enää istumapaikkaa paluumatkalle. Jos sitten päätät reippaasti kävellä keskustaan, niin kartasta voit hahmottaa, että Pikisaaren silta on Nallikaria vastapäisellä rannalla, eikä kannata lähteä kiertämään saaren eteläreunan kautta. Ellei sitten välttämättä halua.


6) Pikisaaressa on Merimiehenkotimuseo, kuva yllä. Kyse on rehellisesti vanhasta talosta, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvun alkupuolelta. Talon historiasta sai lukea multimediapäätteeltä, vaikka minulle olisi kelvannut kyllä paperiprujukin.

Rakennus oli sisustettu nimensä mukaisesti 1800-luvun merimiehen ja vuokralaisen kodiksi. Tuttua tavaraa monesta muusta paikasta ja huomiota herättävintä olivat lukuiset "älä koske"-kyltit. Niitä on alla olevassa kuvassa neljä.


Yksi kehdossa. Mieleen tuli englantilainen tv-sarja (nimi unohtunut ja DVD lahjoitettu eteenpäin), jossa vanha kartano sisutettiin reproduktioilla niin että kaikkeen sai koskea. Olisiko vastaavalle tilaa Suomessa?

7) Muistolaatat olivat Oulussa ulkoisesti tylsempiä kuin Kuopiossa. Matkailija Acerbi liittyi jostain syystä puiston pieneköön kiveen.


8) Vanhoja taloja Oulussa oli kiitettävän paljon mitään odottamattoman turistin silmissä. Ihastuksella kuljin myöskin Kaupunginojan puistoissa ja Hupisaarilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti