Kierikkikeskuksessa

Kierikkikeskus on Yli-Iissä, pitkän matkan päässä Oulusta, ja olisi jäänyt unelmaksi ellei paikallinen tuttavani olisi tarjonnut kyytiä. Samalla sain nähdä hieman maaseutua, jossa suurin outous oli peltojen vähyys.

Kierikkikeskuksessa tutustuimme suurella hartaudella museonäyttelyyn, joka oli pääosin silkkaa asiaa. Erityistä plussaa pienistä videopätkistä, joissa historian elävöittäjät tekivät kivikauden esineitä. Niitä olisi voinut olla enemmänkin. (Kierikin FB-sivulla on nähtävinä toukokuisia valokuvia kivikauden puunkäsittelystä.)

Yllättävin esine oli 35000 vuotta vanha mammutinhammas, sillä en tiennyt moisia Suomesta olevan. Erikoista oli myös se, että se oli löydetty vuonna 1751, toimitettu piispa C. F. Meinanderin toimesta Ruotsiin tutkittavaksi ja (!) saatu takaisin (!!).

Kulmakarvani pääsivät kohoamaan kun seinäteksti kertoi:

"Kivikauden suomalaiset olivat pitkiä ja todennäköisesti yhtä vaaleahiuksisia ja vaaleasilmäisiä kuin nykysuomalaiset." & "Kivikauden Suomen asukkaat erosivat nykyisistä suomalaisista ja skandinaaveista jykeväluisten ja leveiden kasvojensa vuoksi. Kasvojen luustonrakenne heikentyi ja kasvot kapenivat, kun esivanhemmistamme tuli maanviljelijöitä." 

Oliko kivikaudella "suomalaisia"? Miten heidän ulkonäöstään voidaan sanoa mitään? Jos esivanhemmistamme tuli maanviljelijöitä, museon vierailijoiksi ei kuvitella saamelaisia eivätkä kivikauden kierikkiläiset ole missään tapauksessa heitä muistuttavia esivanhempiaan?

Sisäaktiviteetteihin kuului myös tasatunnein pyörivät videot. Toinen oli koululaisille suunnattu aikamatka, joka ei minua puhutellut. Ensimmäinen esitteli alueen arkeologian historiaa. Siinä oli aivan ihana paikallinen isäntä Helmeri Jussila, joka selosti löytöjään asiallisen eloisesti. Kaivauksilta oli valokuvia ja elävääkin kuvaa. Kun suosta paljastui puurakenteita kivikaudelta hauoin henkeäni ja voin vain kuvitella paikalla olleiden arkeologien tunteet.

Ulos päästyämme ohitimme yleisökaivauksen lepotilassa. (Pari päivää myöhemmin sieltä löysi 11-vuotias meripihkakorun katkelman.) Olimme pian rannassa, joka muistutti aika lailla Saarijärven rekonstruktiota, vaikka tällä oli yhden ison talon sijaan käytävillä yhdistetty rivitalo. Oppaana oli nahkamekkoon pukeutunut Kierikkikeskuksen johtaja, jonka olin viimeksi nähnyt Arkeopeda-semmassa puhujana. Häneltä kuulimme, että ruokokattojen testaukseen päädyttiin, sillä tuohi+malka+turve -rakenne ei kestänyt.

Kiersimme ansapolun, jossa oli minulle uusia malleja. Suurimman osan huomiostani vei kuitenkin infokylttien piirrokset, joissa "ennen"-kuvissa on iloisesti loikkiva eläin ja "jälkeen"-kuvissa verilammikkoja. Kannanotto ansametsästykselle?

Kierros toi meidät rantaan takaisin, juuri kun ulkomaiset kaivajat testailivat ruuhia. Itse en uskaltanut, vaikka melkein teki mieli.