John Toshin kirjan The Pursuit of History tavaaminen jatkuu. Kakkosluvussa Tosh käy läpi historian käyttötavat. Voisin verrata sisältöä ja rakennetta taannoin referoimaani Margaret Macmillanin kirjaan The uses and abuses of history, mutta blogipostauksen rajallisessa tilassa parasta pitäytyä Toshin ajatusten esittelyssä.
Tosh aloittaa ääripäillä. Voi ajatella, että historia ratkaisee tulevaisuuden (esimerkkinä keskiajan raamatunhistoria ja marxistinen historiallinen materialismi), tai että historiasta ei opita mitään.
Välimaastossa historia on "vaihtoehtovarasto". Se muistuttaa meille, että useimmiten on enemmän kuin yksi tapa tulkita ongelmallinen tilanne tai reagoida sellaiseen. Historiasta ei etsitä ennakkotapauksia vaan mahdollisuuksia. Nykyajan analyysiin voivat auttaa sekä asiat, jotka ovat samanlaisia kuin nyt, että erilaiset ja muuttuneet.
Historiantutkijalle välttämätöntä kykyä ymmärtää kokonaisuuksia voi myös soveltaa nykyajan tilanteiden analyysiin. Mutta pitää aina muistaa historian yksi oppi: tulevaisuuden hallinta on iluusio ja epävarmuus on ikuinen osa ihmiselämää.
Tämän todettuaan Tosh kertoo, että historian avulla voidaan kuitenkin yrittää ennustaa tulevaa! Asiallisemmin historiallisten prosessien oppi on se, että pitää kyseenalaistaa oletukset asioiden pysyvyydestä. Eikä se mikä on ollut perinteisesti tai pidemmän aikaa ole sen "luonnollisempaa" kuin muutkaan mahdollisuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti