perjantai 29. kesäkuuta 2012

Miten Hiski vaikutti arkistojen käyttöön?

Pekka Henttonen linkitti alkuviikosta asiakirjahallinnan kevään graduja. Tero Lönnströmillä oli kiinnostavin otsikko: Arkistojen käyttäjä- ja käyttömäärien kehitys sekä niihin vaikuttaneet tekijät vuosina 1989-2009. Sukututkijoiden täytyy olla vaikuttava tekijä?

Jep. Arkistolaitoksen vuosikertomukseen nojaten Lönnström kirjoittaa:
Vuonna 1996 todettiin tutkijamäärien kasvaneen vuosikymmenen alusta noin 43%. Taustalla arvioitiin olevan paitsi sukututkijoiden parantuneet tutkimusmahdollisuudet, myös Etsivän Keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin arkistojen saama laaja mediahuomio, mikä oli lisännyt ns. suuren yleisön kiinnostusta historiaa ja arkistolähteitä kohtaan.
Mutta seuraavalla vuosikymmenellä
Sukututkijoiden parantuneet mahdollisuudet käyttää sukututkimusaineistoa suoraan internetin kautta painoivat kuitenkin kokonaistutkijamäärän tasaiseen laskuun vuosikymmenen puolivälissä.
Jo 2007 Arkistolaitoksessa
Historiantutkimuksen kannalta pidettiin huuolestuttavana kehitystä, että entistä useampi tutkija uskoi tutkimuksen kannalta relevantin materiaalin löytyvän internetistä.
Täh?! Eihän silloin ollut vielä verkossa kuin Historiallisen sanomalehtiarkiston alku, SSHY oli vasta aloittamassa ja Hiski... oli Lönnströmin jakaman taulukon perusteella saavuttanut sen koon joka sillä on tänä päivänäkin.

Hiskin kehitys alkoi samaan aikaan kuin itse aloitin sukututkimuksen (ei suoraa syy-seuraus -suhdetta), joten katson voivani perstuntumalta hypotetisoida, että Hiski vaikutti arkistokäyntien määrää
  1. kasvattavasti, sillä se toi uusia mukaan sukututkimuksen harrastajia
  2. kasvattavasti, sillä Hiskin kattavuus oli pitkään hajanainen ja tutkimus vaati arkistokäyntejä (*)
  3. kasvattavasti, sillä Hiski on hakemisto, jonka tietoja ei voinut tarkistaa kuin arkistokäynneillä (*) ennen SSHY:n tarjoamia digitoituja kirkonkirjakuvia
  4. pienentävästi, sillä arkistossa ei enää tarvinnut tehdä aikaa runsaasti kuluttavia hakuja
  5. pienentävästi, sillä kaikki tuoreet tutkijat eivät ymmärtäneet laadukkaan tutkimuksen vaatimia toimenpiteitä
(*) mikrofilmejä saattoi myös käyttää kirjastoissa sekä kaukolainata.

Lönnström ottaa suoraviivaisemman otteen ja väittää, että Hiskin käyttömääriä tutkimalla voidaan verifioida oliko se Arkistolaitoksen laskeneiden kävijälukujen takana. Tilastollinen testaus aikasarjojen välillä on kuitenkin jäänyt tekemättä ja Lönnström kirjoittaa ripauksen yksinkertaistaen
Hakujen määrän hipoessa vuositasolla parhaimmillaan 16 miljoonaa kappaletta, voi verkkopalvelun suosion todeta olleen ainakin osittai Kansallisarkiston laskeneiden käyttäjä- ja käyttömäärien taustalla.
Hmm. Koska yhtä aikaa A suurentuu ja B pienentyy, niiden välillä on vaikutussuhde?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti