No niin. On sitten meikäläisen hutkimuksista saatu sukulaisten kesken paha mieli aikaiseksi. Neljä vuotta sitten uskalsin - mielestäni perustellusti - väittää, että Fredrik Gabriel Hedbergin esi-isä ei ole (ainakaan todistetusti) Kokemäen Haistilan Härkälästä. Yrjö Kotivuori on ylioppilasmatrikkelissaan (tätä kirjoittaessa) kanssani samalla linjalla: todistetusti Härkälästä lähtenyt ja sinne palannut Hinrik Hidberg on eri mies kuin tuntemattomasta Kokemäen talosta aikanaan Veteliin päätynyt Henrik Hidberg, myöh Hedberg, joka muiden tutkimuksiin luottaen on F. G. Hedbergin esi-isä.
Mutta viis meikäläisen perusteluista, kun elossa oleva sukulaiseni oli jossain tuoreesta F. G. Hedberg-opuksesta lukenut, että Härkälästä. Että kun on tuore kirja, jonka on joku oikea ihminen tehnyt, niin onhan se satakymmenen kertaa meikäläisen todisteluja olennaisempi asia. Tätä tuli minulle selittämään. Ja minun olisi ilmeisesti pitänyt tulla uuteen uskoon, että vot. Mutta en tullut.
Yritin vaihtaa puheenaihetta mainiten yhteiset sukujuuremme Härkälässä ja koko konsepti tuli keskustelukumppanille kuin uutisena. Eli ei ole tähän päivään mennessä lukenut vuonna 2007 julkaisemaani kirjaa, jota sentään viitsi yhden kappaleen ostaa.
Osoitti sentään sen verran kiinnostusta, että kysyi "mitä kautta"? Selitin, että Herttolan. Mutta kun Kokemäellä kasvanut ihminen ei ollut moisesta paikasta koskaan kuullut, niin eihän sellaista sitten ole olemassa. Kysyi samassa pöydässä istuvalta mummoltani, että onko hän koskaan sellaisesta paikasta kuullut. Missä vaiheessa minulla oli herne siinä määrin syvällä nenässä, että kyyneleet tulivat silmiin. Onneksi tilaisuus oli loppumassa.
Äsh, pitää keskittyä positiiviseen. Saman tilaisuuden alkutervehdyksissä esittäydyin eräälle 9-vuotiaalle isänsä pikkuserkkuna ja kyseinen isä eli pikkuserkkuni jatkoi selitystä sanoen "se, joka on kirjoittanut sen kirjan". Kiva kuulla, ihan oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti