Matkustusnopeuksista

Stanfordin yliopisto on tehnyt verkkopalvelun Orbis, jossa voi hakea erilaisilla optimointikriteereillä ja ajankohdilla reittejä Rooman valtakunnan kaupunkien välille antiikin aikaan. Samaan tapaan kuin pääkaupunkiseudun Reittioppaassa, siis. Haluatko säästää aikaa vai rahaa? Onko paras reitti sama kesällä ja talvella? Haluanko välttämättä kävellä koko matkan?

Saatuani kartan eteeni tuli ensimmäiseksi mieleen äskettäin kuuntelemani Historiska museetin ääniopas Forntiden-näyttelyyn. Kovasti siinä selitettiin yhteyttä Roomaan ja vaikutteiden siirtymistä. Mutta ettepä ole (tekään) kartalla, ähäkutti!

Toisena tuli mieleen, josko moista voisi tehdä Suomesta ja miltä vuosisadalta. Matkustusnopeuksia 1800-luvun teillä löytyy ainakin yhdestä 1800-luvun englanninkielisestä matkaoppaasta (ellen muista aivan väärin). Postin kuljetusnopeudesta taitaa olla määräyksiä jo 1600-luvulta asti.

Äskettäin ilmestyneeseen Ångerman-kirjaani sain matkustusnopeusesimerkkejä Ulla Koskisen väitöskirjasta ja 1600-luvulle poiketen eräästä Piia Einosen artikkelista. Muistaakseni molemmista kävi ilmi melkoiset vaihteluvälit. Pienemmät laivat 1500-luvulla olivat niin yksinkertaisia, että vaativat myötätuulen ja matkanteon nopeus saattoi olla 0 km/h useampia päiviä. Sama kohtalo saattoi iskeä vielä 1800-luvun alussakin, ennen höyrylaivojen kautta.

Ennen jäänmurtajia Itämerta ylitettiin reellä. Sekä syksyllä että keväällä oli kausi, jolloin ei voinut olla varma jään kestämisestä eikä kuitenkaan vielä ollut laivaväylääkään käytössä.

Eli liikennekuviot ovat vaikeammin ennustettavia kuin nykyaikainen joukkoliikenne. Mutta kyllä tästä jonkunlaisen simulaation saisi. Ehkä kuitenkin mielenkiintoisemman ottamalla mukaan ensimmäisen rautatiepätkämme.


Alla ruotsalaista matkustustunnelmaa vuodelta 1835. Piirtänyt Fritz Dardel ja digitoidun kuvan tarjonut Nordiska museet via Wikimedia Commons.