Rusthollin puolikkaat

Parin lepopäivän jälkeen takaisin Kokemäelle. Kartassa Vuoltee oli kahtena osana, milloinkohan jako oli tapahtunut? Rippikirjoista (*) ja historiikista, joka julkaistiin Satakunnan Sanomissa 19.1.1910, hahmottuu vastaus: Kruununvouti Karl Gustaf Gråån kuoleman eli vuoden 1820 jälkeen.

Gammelgård, joka myöhemmin nimettiin Ranta-Vuolteeksi ja Ala-Vuolteeksi, kuului kruununvoudin pojalle Karl Fredrik Gråå. Tilaa viljelivät lampuodit. Omistajaksi tuli ilmeisesti Gråån kuoleman yhteydessä kansakoulunopettaja Vilho Ahlgren. Vuoden 1932 maatilamatrikkelin kuva pihasta:

Nygårdia, joka myöhemmin nimettiin Yli-Vuolteeksi ja on ollut jossain kartassa myös Jaakola, emännöi kruununvoudin tytär Sofia Vilhelmiina, joka oli naimisissa Kokemäen nimismiehen Henrik Johan Bergrothin kanssa. Historiikki kertoi jälkimmäisestä, että

Hän kuoli v. 1829 tuntemattomalla tavalla. Hän löydettiin näet kääseistään kuolleena ja hänen kuolemastaan liikkui monenlaisia huhuja.

Huu... Pariskunnalla oli 5 tytärtä, joiden kohtaloita lienee jokseenkin luotettavasti verkon sukutaulussa. Näistä Sofia meni naimisiin kokemäkeläisen Juho Kustaa Ketolan kanssa. He käväisivät Tyrväällä, mutta päätyivät Vuolteen viljelijöiksi. Käyttäen tilan nimeä sukunimenään, kuten oikealla olevasta kuolinilmoituksesta näkyy (Lounas 23.3.1887). Siitä näkyy myös, että Sofia oli jäänyt leskeksi ja rippikirjasta tämän ajankohdaksi täsmentyy vuosi 1875.

Vuonna 1889 Yli-Vuolteen isännäksi muutti Nakkilassa syntynyt maakauppias Frans Jaakola. Hänen vaimonsa Lydian äiti oli yksi edellä mai nituista viidestä tyttärestä eli talo pysyi suvussa. Fransista ei anna kovin mairittelevaa kuvaa vasemmalle leikattu ilmoitus (Satakunta 31.5.1894), mutta muistokirjoituksensa (Länsi-Suomi 18.1.1910) mukaan

Kauppiaana ollessaan oli vainaja ahkera ja innokas sanomalehtien levittäjä ja asiamies. Paitsi paikkakunnan lehtiä levitti hän m.m. Kyläkirjastoa ja Kyläkirjaston kuvalehteä, vaikka siihen aikaan postikin oli alkuperäisellä kannalla käväisten kerran pari pitäjän lävitse. Palvelevaisena ja hyväntahtoisena tehtävässään oli vainaja yleensä suosittu muun perheensä ohessa. Suomalaisuuden asia sai vainajassa myös lämpimän kannattajan ja suosijan. M. m. oli hän suomal. seuran innokkaimpia jäseniä. Harva se kokoustilaisuus, jolloin ei Jaakkola-ukkoa siellä olisi nähty.

Vuonna 1932 maatilamatrikkeliin kerätyissä tiedoissa todetaan

Omistajat Niilo Jaakkola v:sta 1912 ja puolisonsa Saara (o.s. Marttila) v:sta 1914. Ollut isännän suvulla yli 100 v. Tilasta mainitaan jo 1400-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla sen omisti mm. käskynhaltija Hartvig Henrikinpoika. Sen jälkeisistä omistajista mainittakoon mm. Ogilvie, Sass, Schulman, Polviander, Idman, von Knorring, Mustelin, Grååt ja Bergroth suvut, joista varmasti Grååt, mutta luultavasti myös Mustelinit olivat nyk. omistajan sukua.

Niilo lienee Fransin ja Lydian vuonna 1890 syntynyt poika. Ja kyllä, alussa mainitun historiikin perusteella myös Mustelinit olivat esi-isiään. Matrikkeli paljastaa minun ulkonäöltä tuntemani päärakennuksen rakennusvuodeksi 1928.

(*) Rippikirjalinkit (SSHY:n jäsenpuolelle)
Yli-Vuoltee/Nygård: 1847-1854, 1862-1868, 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900
Ranta Vuoltee/Gammelgård: 1847-1854, 1855-1861, 1862-1868 , 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900