Muotoilin vastausta tiedusteluun

Sain viime viikolla tiedustelun, jonka teksti kuului jokseenkin näin:

Sukuni juuret juontavat suullisen perimätiedon mukaan Kokemäenkartanoon ja kytkeytynevät tavalla tai toisella von Knorringeihin. Asiasta on ollut vaikea saada täsmällisempää selvyyttä, sillä Kokemäellä syntynyt isoisäni oli avioton lapsi. Kun Herrassöörinki Eugenilla oli avioton lapsi Karl Gustav, saattoi niitä olla muitakin. Isoisäni äiti oli keittiöpiikana kartanossa. Omien selvitysteni mukaan isoisäni isä voisi olla joko itse Eugen tai sitten Eugenin poika Karl Gustav, joka oli likipitäen saman ikäinen Huldan kanssa. Eugen kuoli muutama kuukausi isoisäni syntymän jälkeen, joten periaatteessa hänkin voisi olla isoisäni isä.

Minulta pääsi syvä huokaus. Miten sanotaan kiltisti

• että sukutarinoilla on taipumus kertoessa kultaantua. Ensin muistetaan, että isoisä syntyi Kokemäenkartanossa au-lapsena ja kartanon omistivat Knorringit. Pari kierrosta myöhemmin on kartanonomistaja isänä.
• että kartanoissa oli muitakin miehiä kuin omistajat.
• että voisi ensin käydä läpi käräjäpöytäkirjat ja puhua tutkimuksen jumiutumisesta vasta sitten kun&jos sieltä ei lapsenruokkojuttua löydy.
• että voisi tutkia äitilinjaa ja jättää epävarmojen asioiden murehtimisen.

No, olin kuitenkin sen verran utelias, että tarkistin kyseisen isoisän äidin rippikirjasta. Ilmeisesti nainen oli käynyt kotoaan käsin kartanolla töissä, sillä rippikirjassa hän oli vanhempiensa tilalla. Kartanotutkimuksessa en onneksi lähtenyt arvioimaan palvelusväen määrää, sillä en olisi tajunnut, etteivät kaikki olleet kartanossa kirjoilla.

Rippikirjan sivulta selvisi, että kyselijän isoisä ei ollut äitinsä ensimmäinen au-lapsi. Tämä minusta mielenkiintoisempi yksityiskohta kuin tarinat kartanosta.

Jotain oli vastattava. Eli

aviottomien lapsien selvittelyyn liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Kirjoittelin omiani pari vuotta sitten blogiini.

Perhetarinoissa voi olla totuutta mukana, mutta ne ehtivät myös muuttua arvailuista totuudeksi sadan vuoden aikana. Itse asemassasi
a) tarkistaisin oliko isoisäsi äidin aiemmasta au-lapsesta kannettu lapsenruokkojuttu tai oliko sellainen isoisäsi kohdalla. 1800-luvun loppupuolen käräjäpöytäkirjojen läpikäymiseen parilta vuodelta voi mennä muutama tunti, mutta onpa sitten tarkistettu.
b) keskittyisin muiden linjojen tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani on aukko isoisäni isänisän kohdalla ja tutkimus on silti ollut hauskaa ja mielenkiintoista.

Mitään ylijäänyttä materiaalia Kamariherra-kirjasta minulla ei siis ole.