Kohdattua

Helsingin yliopistossa väittelee 28.1.2012 Elisabet Stubb aiheesta "Rätt som argument - Leo Mechelin och finska frågan 1886-1912". Tätä aasinsiltana käyttäen oikealla kyseisen miehen kuva Kyläkirjaston kuvalehdestä 31.7.1890.

Ilona Kemppainen on Kirkollisen kansanperinteen arkiston lumoissa.

Hannu salmi esitteli lyhyesti Alkoholittoman oluen historiaa.

Tahaton lueskelija mietti scifin rajoja:

Katselin sitten eilen illalla kotimaisen, Matti Kassilan ohjaaman elokuvan nimeltä Päämaja, vuodelta 1970. Elokuva perustuu Ilmari Turjan näytelmään ja kertoo fiktiivisen version tapahtumista Mikkelin kaupungissa, Suomessa, kesäkuussa vuonna 1944. Tulin siinä miettineeksi, että pitäisikö tätäkin nyt pitää scifinä? Ja ellei pitäisi niin miksi ei?

Kari Hintsala kävi Hämeelinnan Elektra-sähkömuseossa. (Enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan.) Mielenkiintoisemmalta vaikutti Hintsalan esittelemä näyttely Maaseppien aseita - niuhat, väljät ja kiväärit.

Niko Lipsanen ei ymmärtänyt Tukholman Etnograafisen museon merkitystä.

Jvahe kommentoi museoita sanoen m.m.

Kotiseutumuseoissa pikkupiltit voivat tutustua esim. 50 vuotta vanhaan lypsyjakkaraan, jolla emäntä muinoin istui, kun taloissa vielä oli emäntiä. Tällaisten kulttuuriaarteiden edessä joskus mietin, miksi Välimeren mailla ei ole mennyt paremmin, kun niillä on turisteja houkuttelemassa suotuisan ilmaston lisäksi runsaasti 2000 vuotta vanhoja rakennelmia.

Jenni Sahramaa linkitti pro graduunsa Löydöstä muinaispuvuksi - arkeologisten tekstiilien ennallistaminen.

Hanne Koivisto kirjoitti otsikolla Kulttuuri osana elämän kokonaisuutta – ajatuksia Palmgren seminaarista. UTUonlinessa oli jutut Kirjeet kertovat historiasta ja Sukellus maanalaisiin kirjavarastoihin.

Réa luki Yrjö Varpion kirjan Väinö Linnan elämä. Taru luki Paavo Rintalan Sissiluutnantin. Jori luki Allan Asplundin kirjan Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä. Aino-Maria Savolainen esitteli kirjan Kristilliset symbolit. Kirjakon kirjoittaja oli lukenut rakkausromaanin 1600-luvulta. Jyväskylän ylioppilaslehden toimittaja arvioi kirjan Nostradamus – 100 ennustusta. Kirjavinkkien Irja luki Christer Pursiaisen Trotskin ja totesi "Kirja on mielestäni paras Trotskista lukemani elämäkerta, varsin perinpohjainen ja harkittu teos, joka tuo esille miehen monipuolisuuden, kyvyt sekä valtavan työtarmon."

Suketus työstää graduaan:

Sen sijaan, että olisin jatkanut eilen aloittamaani aineiston läpikäyntiä analyysimielessä, heittäydyin selälleni sänkyyn ja aloin kissa kainalossa lukea Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä -teosta, jossa on vähintäänkin pirteänoranssi kansi (joskin epäilemättä muitakin ansioita). Seuraava havainto tästä maailmasta tuli noin viiden maissa, kun uutenavuotena tavaroita peräänsä jättänyt kaverini soitti ja ilmoitti tulevansa hakemaan niitä just kohta. Oranssikantinen kirja makasi naamallani ja minä autuaana torkkupeiton alla.