keskiviikko 11. tammikuuta 2012

1500-luvulta taskuun jäänyttä

Sorruin taas tiirailemaan Horrible histories -videoita, vaikka niitä olisi kotona dvd-levyilläkin. Pätkä Horrible Histories Tudor Currency kertoi selkeästi miten helppoa ja hauskaa rahan käsittely sekä koti- että ulkomailla oli 1500-luvulla. Mistä tulikin mieleeni, että aamulla mainitsemassani OÅ-käsikirjoituksessa ei ole aiheesta sanaakaan. Ei vaikka jo aikoja sitten löysin loistavan Jonas Hallenbergin kirjan Historisk afhandling om mynt och warors wärde i Swerige, under Konung Gustaf I:s regering vuodelta 1798.

Hallenberg on jakanut Kustaa Vaasan kauden kolmeen osaan ja suurella hartaudella pitkin esimerkkilainauksin selittää rahasysteemin kehitystä. Ei nimittäin ole tarpeeksi, että se on monimutkainen, se myös muuttuu. Ja toisinaan sitä yritetään muuttaa, mutta ei onnistuta. Ja maassa käytetään myös naapurimaiden rahoja ja laskutapoja.

Hallenbergin lopputulos viimeisellä sivulla vuoden 1560 tilanteesta on:

Yhdisteään vielä mukaan veto- ja painomittojen eroavaisuudet eri puolilla maata niin omavarais- ja vaihdantatalous alkaa näyttää houkuttelevalta. Eikä todellakaan tunnu mielekkäältä vastata kysymykseen 1500-luvun rahan arvosta nykyrahassa. Mutta kysyjä sai aikanaan vastaukseksi linkin Ruotsin valtiopankin verkkojulkaisuun Historical Monetary and Financial Statistics for Sweden: Exchange Rates, Prices, and Wages, 1277-2008, joka voi olla Hallenbergia helppotajuisempi.

Jos tiedonjano raha-asioista ei tuollakaan sammu niin Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk 60 vuodelta 1900 sisältää Wilh. Laguksen artikkelin Numismatiska anteckningar. II. Om mynt funna i finsk jord ja J. V. Tallqvistin Bidrag till belysande af det svenska myntets historia i Finland sedan år 1808. Ensiksi mainitussa on mainio kronologinen luettelo rahalöydöistä, rahvaankin edustajia mainitaan nimeltä.

Mistä puheenollen, SukuForumilla kerrottiin äskettäin sanomalehdistä löytyneestä tiedosta kolikkolöydöstä. Itsekin löysin aikanaan sanomalehtijutun, jossa mummoni isoisä oli lahjoittanut museoon pihalta löytyneen Juhana III:n aikaisen kolikon. Ja kätevästihän tuo löytyi uudestaan. Juttu siis, Satakunnasta 8.7.1897:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti