Kokemäeltä Amerikkaan, osa 113

Kokemäellä 12.2.1889 syntynyt Kalle Ilmari Manninen saapui laivalla Oceanic Southhamptonista New Yorkin satamaan 15.5.1913. Hän ilmoitti kohteekseen Michiganin Ironwoodin ja avstaanottajaksi serkkunsa Amanda Kujansuun.

Veljensä Frans Vihtori (s. 23.4.1886 Kokemäki) jätti Kokemäelle vaimon ja kaksi nuorta tytärtään. Hän saapui Liverpoolista Laurentic-laivalla Vermontin St. Albansiin 16.11.1913 ollen matkalla Michiganin Ironwoodiin, jossa veljensä vastaanottamassa. ironwoodissa Frans täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin ja ilmoitti lähimmäksi omaisekseen vaimonsa Kokemäellä.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 577, 601, 1891-1900 s. 730, 1902-11 s. 516
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location:Gogebic County, Michigan; Roll: 1675573; Draft Board: 0. )

Vielä lisää kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II".

Eräs herrasmies, jota halutti, itsellensä ja muillekin huviksi, ostaa puhuvaista papukaijaa, meni, ennen Turun suurta paloa, kauppapuotiin, jossa oli myytävänä näitä eläviä kylläkin. Tutkiessan papukaijoja, tuli hän juuri ihastuksiin heidän viisaasta puheliaisuudestaan; mutta havaiten yhden, joka oli äänetih, sanoi hän: "kuules, seuraa vihaava herra, miks'et sinä mitään haasta?" - Ajattelen sitä enemmin - vastasi tuo viisas papukaija. - "Oh merkillistä", sanoi herrasmies kauppiaalle, "mikä on linnun hinta?" - Viisikymmentä riksiä. - "Mieluisesti maksan minä sen rahan. Olen iloinen tästä kaupasta." - Läksipä sitten kotiinsa, lujasti luullen, tämän papukaijan osaavan ihmeitäkin jaaria. Mutta, koko kuukauden kuluttua, lintuparka ei osannut muita sanoja lörpöttää, kuin vaan nuot ikävät: "ajattelen sitä enemmin." - "Voi sinua rukkaa", sanoi herra, "sinä olet vaan hassu, mutta suurempi hassu olen toki minä, koska vaan yhdestä sanasta määräsin arvosi."

Kuusi vuotinen lapsi, joka oli kiitetty sukkelista vastauksista, kutsuttiin kerran pitoihin, vierasten iloksi ja hämmästykseksi. Eräs herra korkeasta säädystä näytti pojalle saksan-omenan, luvaten hänelle sen, jos tuo piskuinen osaisi vastata tähän kysymykseen: "missä on Jumala?" - Poika vastasi: "sanokaat, missä Jumala ei ole, ja minä annan teille kaksi omenaa."

Laki-pöydällä valansa tekevä värjäri nosti jo sinisen kätensä, mutta palautettiin tuomarilta, joka sanoi: riisukaat sormikkaanne, ystäväni! - Ottakaat silmälasi, herra tuomari! - vastasi värjäri.

Vähänen tyttö leikkasi kerran pitkät, kähärät hiuksensa ja pani ne sievästi rasiaan talteen. Äiti tullen sisään samassa sanoi hämmästyksissä: "Mitä olet tehnyt, lapseni, oletpa leikannut hiuksesi poikki." - Olen - vastasi tyttö - en tahdo joka päivä käydä nivarilla; sentähden olen pannut net talteen. Mutta huomenna puen ne jälleen päälleni - niin tädilläkin on tapana tehdä.

Elokuun alkupuolen elämää

1.8.

• Huh, ei näkynyt mun blogiani kartalla. Kullervonpojan idioottimaisuuksiin joskus erehtynyt linkittämään.
• Ainakin silloin kun veti älyttömiä johtopäätöksiä Jaakko Teitin valitusluetteloiden painamisajankohdasta.
• Paljon kivaa. 1. Voitin heinäkuun arkistovisan. Kandee yrittää, joskus onnaa.
• 2. SSS:n kirjastossa Tukholman tänkeböcker tuotti odottamattoman osuman.
• 3. Helmet-surffauksella varastosta varattu kirja osoittautui faktaksi eikä fiktioksi.
• 4. Mutsi toi valikoiman freesejä puutarhamarjoja. Vadelmia ja karviaisia jo popsittu.

2.8.

• SukuForumilla väikkäristä "Tekijällä on valtava lähdeaineisto ... käyttänyt asiantuntevasti ja joitakin uusiakin huomioita tehden". Kiva.

3.8.

• Espoo Cinen liput myynnissä. Entisen rohmuamisen sijaan ostettuna yksi virolaiseen leffaan Poll.
• Taas mennyt yksi ilta kirjoittamista miettiessä. Jos edes tiedoston avais?

4.8.

• "Suomi nykyisellään olisi aika erilainen ilman ”vanhaa” maahanmuuttoa ja sen suomia innovaatioita."

5.8.

• Heitin käsiksen printterille ekaa kertaa. Ei muuttunut toimeenpiteestä yhtään valmiimmaksi
• Usalainen hissan luento kuuntelussa. 30v sodassa "ruotsalainen cocktail"=lantaa kurkkuun kunnes tukehtuu? Uutta, minulle.

6.8.

• Taas oli hauskempaa kirjoittaa kirjastossa muistiinpanoja kuin työstää niitä käsikirjoitukseen.
• Mutta kiitos vuonna 1897 painetun kirjan olen vihdoinkin tyytyväinen versiooni Saarenmaan historiasta 1570-luvulla.

7.8.

• Pari tuntia kirjoittamista ja setvimistä ja siinä päivän tuottavuus? Vielä hyökkäys Pähkinälinnaan 1582?
• Täytin syksyn kalenterin ilmaisluennoilla. Viis virallisista titteleistä, oppiminen pääasia.
• Sitten tenttimateriaalit esille. Luennot maalis-huhtikuussa eli aika perusteellisesti unohtuneet. Mutta en minä kirjoja..
• Sorruin vahtaamaan WDYTYA-jaksoa. Oli yksi katsomatta&nyt voi hyvällä omallatunnolla tilata 7. kauden dvd:n.

8.8.

• WDYTYA 7-kausi vapautui myyntiin, joten äsken lähti Amazon-tilaus. Tulee myös Horrible Histories 2-kausi ja vähän pehmeäkantista hömppää.
• Blogin seuraajamäärä oli noussut 77>78, mutta ensimmäisenä useampi uusi ikoni eli joku on jättänyt mut. Nyyh, syksykin tulee.
• Halleluja, blogissa ajastettuja tekstejä alle sata. (Eli 99). Jos malttaisi istua käsien päällä pari viikkoa, niin tilanne hallinnassa.
• Odotan Sodan historian ja tulevaisuuden ekan luennon alkua. Toistaiseksi yllättävän naisvaltainen yleisö. Kundit osaa jo?
• Luennolta (hyvä!) palatessa ehdin postiin, jossa odotti kirje Kirkkohallitukselta. Ei ihan jokapäiväinen juttu.

9.8.

• Kysymys kuuluu, löytäisikö kotimainen Kansallisarkistomme jonkun standardin, joka sallisi tällaisen ?
• Nyt alkaa luennolla keskustelu, ei tulla pysymään aikataulussa...

10.8.

• Reerasin blogin ulkonäköä. Pienelläkin html-osaamisella saa kökköä aikaan, mutta ainakin tekstiä mahtuu enemmän ruudulle.
• Kuljin 2 kertaa osto- ja myyntiliikkeen ohi kirjastoreissulla. Kotiin tultua luin...
• ... spostin, jossa kerrottiin siellä eilen olleen mummoni sedän valokuva. En jaksanut lähteä uudelleen.
• Sain blogiin kommentin riikinruotsalaiselta. Kehui kuvia ja oli yrittänyt lukea google-käännöksenä. Aika epätoivoista.
• Kah, kirjoitin sodasta blogiin niin alkoi tulla kommentteja ja jopa ulkoinen linkki. Sääli ettei ole oma totisen kiinnostuksen kohde.

11.8.

• Twitter pelehtii kännykässäni, joten jäi eilisillan päivitykset tekemättä. BBC History Mag podcasteja urakoin, kun muuta olisi pitänyt tehdä
• Luennolta palatessa tuntui ettei siitä irtoa blogitekstiä. Idea tuli kun koti näkyi. Eli kirjoittamaan.
• Amazonin tilauksesta saapui 1 dvd. Bloody Britain on yhdistelmä animaatiota ja historiaelävöitystä. I like.

Ulkomailta kuultua

Taisi olla kevättä kun luin eräästä suomalaisesta blogista suosituksen podcastista Stuff You Missed in History Class. Se osoittautui mukavaksi jutuskeluksi, jota oli tarjolla satoja jaksoja. Kuuntelu tuntui välillä urakoinnilta ja kaikki aiheet eivät kiinnostaneet. Tekijät ovat amerikkalaisia ja Yhdysvaltoja käsiteltiin eniten. Mutta mukana oli kyllä juttua muualtakin, Suomikin vilahti kahden hylyn verran: Vrouw Maria ja Ahvenanmaan shampanjat.

Venäjän hallitsijahistoriaa oli kiva kuunnella ja esimerkiksi jakso A Tale of False Dmitri minulle uutta asiaa. Who was Emanuel Swedenborg? avasi Frugårdin vierailulla kuullun nimen taustaa huomattavasti. Mies ei ollutkaan hömpää-hemmo vaan oli tehnyt ennen uskonnollista kääntymystään merkittävää tiedettä.

Kun tuo urakka oli loppupuolella, huomasin BBC History Magazinen markkinoivan numeroitaan podcasteilla. Tarkoituksena on saada ihmiset tarttumaan lehteen, mutta haastattelut toimivat sinälläänkin. Suurin osa jutuista käsitteli joko Britannian hallitsijoita ja maailmansotia, joten en ole rynnännyt lehteä ostamaan, vaikka sen olen Akateemisessa kirjakaupassa nähnytkin.

Koko satsista löysin vain yhden itseäni kiinnostavan aiheen. Lokakuussa 2010 puhuttiin 1600-luvulla eläneen perheen suhteesta lasten sairauksiin ja kuolemiin. Kirjeenvaihdosta näkyy vanhempien suru ja murhe, vaikka toisinaan on väitetty, että lasten kuolema oli niin yleistä, etteivät vanhemmat jaksaneet välittää moisesta. Lapsille kuolema oli tutumpi ja saattoivat myös sitä odottaa, haluten taivaaseen tapaamaan jo edesmenneitä sisaruksia ja muita sukulaisia.

Lyhyesti kerrattuna vielä muutkin ulkomaiset historiapodcastit, joita olen kuunnellut.

• BBC:n radio-ohjelma Making History keskittyy myös Britanniaan, mutta on aiheiltaan mielenkiintoisempi ja monipuolisempi. Jutut usein aloitetaan kuuntelijakysymyksestä, joka puolestaan ponnistaa paikallis- tai sukuhistorian erikoisuuksista.
• BBC:n Witness tuottaa joka arkipäivä katsauksen johonkin menneisyyden tapahtumaan, useimmiten 1900-luvulta.
• BBC:n Great Lives esittelee jonkun valitseman "suuren elämän"
• BBC:n In Our Time With Melvyn Bragg käsittelee historian vaiheita tai ideoita
• BBC:n sukututkimusohjelma Tracing Your Roots on juuri aloittanut uuden kauden
• Engines Of Our Ingenuity on pieniä pätkiä tekniikan historiaa
• Bowery Boys keskittyy New Yorkiin esitellen paikkoja ja tapahtumia.
• Dan Carlin's Hardcore History on persoonallista ja huolella tuotettua ilmaisua Amerikasta. Aiheena useimmiten antiikin historia.
• Vetenskapsradion historia on viikottainen ruotsalainen sisällöltään monipuolinen radio-ohjelma, jonka arkistoa on kuunneltavissa useilta vuosilta
• Släktband on ruotsalainen sukututkijoille suunnattu ohjelma, jonka arkistoa on kuunneltavissa useilta vuosilta. Tämän syksyn sarja käynnistyi tänä maanantaina teemanaan matkustus.

Ja kun kuunneltava jonain päivänä loppuu, Historical podcasts tarjonnee lisää. Kyseiseen sivustoon en ole vielä ehtinyt kunnolla tutustumaan.

Uutisia verkkosivujen keskeltä

Pohjanlahden länsipuolella on tehty erikoinen linjaus verkkosivujen säilönnälle. He aikovat arkistoida vain isojen toimijoiden sivut ja nekin sen jälkeen, kun ovat saaneet lopullisen muotonsa. Eli kaikenmaailman harrastajien kokoamat tietopankit ovat heidän silmissään arvottomia. Eivätkä tunnu myöskään ymmärtävän, että verkkosivujen luonteeseen kuuluu päivittyminen.

Kotimaassa herättää tunteita Kopioston keksintö vaatia kouluilta rahaa, jos nämä käyttävät verkkosivujen aineistoa opetuksessa. Jos suunne loksahti auki ja kuului "Täh?", jaan tunnetilan. On täysi mysteeri, millä oikeudella Kopiosto rahastukseen ryhtyy ja kenelle se aikoo rahoja jakaa. Lisäajatuksia hankkeesta Jessica Parland-von Essenin blogissa på svenska ja suomeksi Voima-lehden numerossa 7/2011 s. 14.

Viime perjantaina ilmestyneestä Vihreästä langasta (27/2011) löytyi pikkujuttu "Netin mustat listat kuriin" (s. 7). Pakkoruotsi.net oli julkaissut sivustollaan listan poliitikoista, jotka olivat julkisesti kannattaneet pakollista ruotsinopetusta. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tämä ei käy, sillä sivustolta ei käy ilmi "kuka on sivuston takana ja siitä vastuussa". Juttu on niin lyhyt, ettei siitä minulle selviä, mihin lakiin on vedottu (*). Mutta todetaan, että oikea media, jolla on päätoimittajavastuu, voisi samanlaisen julkaista ilman seuraamuksia. Pahoin pelkään, että tässäkin on logiikkaa, joka ei insinöörille aukea.

(*) Verkkosivulta selviää, että kyse on henkilötietolaista.

Kustaan sodasta muistettua

Nimimerkki K-ll-n (todennäköisesti Kustaa Killinen) kirjoitti Satakunta-lehteen (16.9.1876) kansan historiamuistoja, joukossa tämä tarina Kustaa III:n sodasta:

"Niitten miesten joukossa, jotka Suomenmaata Venäjän alamaiseksi juonittelivat, oli myöskin eräs Tilistedt, joka piti olleen Porin rykmentin eversti. Hän kuitenki juonissaan joutui sellaiseen ahdinkoon, että hänen täytyi paeta Venäjälle. Kun sitte syttyi "rajasota" (kolmivuotinen sota) tuli hän siinä sodassa Venäläisten päällikkönä Suomalaisia vastaan.

Sattuipa sitte niin, että Suomalaiset saivat piiritetyksi sen Venäläisen joukon, jonka päällikkönä Tilistedt oli; mutta kun hän huomasi vangiksi joutuvansa, nousi hän suurelle kivelle, sentähten, että hänet olisi siitä ammuttu. Mutta eräs Porilainen sotamies tunsi hänet ja huusi kumppaneilleen: "Älkäät ampuko, se on Tilistedt". Kivelle noussut huusi vastaan Suomen kielellä: "Ampukaat vaan, en minä ole Tilistedt". Ei häntä kuitenkaan ammuttu, vaan tungettiin yhä lähemmäs, kunnes varmaan hänet tunnettiin Tilistedt'iksi; silloin käski Porilaisten päällikkö miestensä rääkätä häntä, miten vaan tahtoivat. Ylönniskojaan vedettiin hän sitte alas kiveltä, sotamiehet sylkivät tupakkasylkeä vasten hänen silmiään ja haukkuivat häntä isänmaan pettäjäksi.

Sitte hän vietiin vankina Vaasaan, sillä lähemmäksi rajaa ei tohdittu pysähtyä. Matkalla hän yritti itseänsä tappaa nälkään, vaan ei kuitenkaan saattanut. Sitte Vaasan miehet vartioivat häntä sangen tarkoin "raastuvan kurrassa", kunnes kuninkaalta tuli tuomio, että hän on omanporttinsa päälle hirtettävä. Vaasassa hän ensin vietiin ratsastain kaikkein huonoimmalla hevosluuskalla, mitä kaupungissa oli, hovioikeuteen, jossa häneltä kunniamerkit riistettiin. Hänen rouvansa ja sukulaisensa saivat kuitenki pyynnöillään kuninkaan muuttamaan tuomion siten, että Tilistedt saatiin mestaamalla kuolettaa. Sitte hänet taas kuljetettiin rajalle mestattavaksi; sanotaan kuitenki että hänelle oli laitettu teko-pää ja kaula, jossa oli vasikan verellä täytetty rakko; hän niinmuodoin ei tullutkaan mestatuksi, vasikan veri vaan juoksi, ja Tilistedt haudastaan pakeni taas Venäjälle.

Onko moista Tilistedtiä ollut, en tiedä. Muita sanomalehtihakemistosta poimittuja muistelmia kyseisestä sodasta :

• Muistelmia kolme-vuotisesta sodasta. (Suomessa 1788-90.) 1.4.1865 Suometar
• Kuvaelmia 1788-90 vuosien sodasta. Kert. A.R-dt. 1. Wenäläisten olo Leirimäellä. 27.09.1883 Savonlinna, 4.10.1883 Savonlinna
  
• Kuvaelmia 1788-90 vuosien sodasta. Kert. A.R-dt. 2. Pihlajalahden tappelu 4.10.1883 Savonlinna
• Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 3. Parkuinmäen tappelu. 11.10.1883 Savonlinna
• Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 4. Yrjö Fredrik Tigerstedt. 5. Tapaukset Immolassa 15.11.1883 Savonlinna
  
• Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 6. Niitä näitä sanotun sodan ajoilta. 6.12.1883 Savonlinna, 3.1.1884, 24.01.1884 Savonlinna
• Tarina rauhanrikosta 1788. (Savonlinnassa säilynyt tarina ruotsalaisen piiritysjoukon tulosta.) 6.4.1886 Uusi Suometar
• Seka-sanomia. (Dorothea Maria Theslöf, Ruotsinsalmen tappelussa.) 24.11.1864 Mikkelin Wiikko-Sanomia

Carl Christopher Ekmanin Dagbok förd under kriget i Finland 1788-1790 löytyy Archive.org:sta kahtena kappaleena. Alla Kustaa III:een liittyviä kuvia Turun lehdestä 29 &31.03.1892.

Jäämarssilla

Tiistaina ensi-iltansa saanut Jäämarssi oli rasittava kokemus. Olin valmistautunut kuulemaan kamalia suomalaisilta sotavankileireiltä. Mutta olin sen sijaan ihmeissäni, kun pitkän aikaa tuntui olevan tavanomaiselta tuntuvaa sotavankien käsittelyä. Kertojaäänen sinänsä asialliset väitelauseet saivat minut ähkimään: mitä tässä yritetään sanoa? Tuntui, että annettiin ymmärtää, mutta ei ymmärretty kertoa. Tuskastuin myös useiden vastuuhenkilöiden henkilöhistorioiden esittelyihin, joissa korostettiin järjestään "reipasta toimintaa" vuoden 1918 sodassa ja Lapuan liikkeessä. Ilmiselvästi siis pahiksia, mutta piti jaksaa filmin viimeiseen kolmannekseen ennenkuin selvisi mitä he olivat tehneet.

Eli rakenne ei minusta ollut kovin onnistunut. Kysyin loppukeskustelussa syytä taustaesittelyille ja sain ohjaajalta kuulla, että nämä miehet olivat kokeneet "sodan jääneen kesken" ja tämä siis selitti heidän asenteitaan sotavankien käsittelyssä. Järkeenkäypää, mutta ei tullut selväksi filmistä.

Eikä paljon moni muukaan asia. Ottaen huomioon, että asiattomuuksiin syyllistyneitä sodan jälkeen rangaistiin, ankarastikin, niin se mikä aiheessa vaati "möyhentämistä" jäi minulle epäselväksi. Sotavangeille annettiin liian vähän ruokaa, jota ei maassa ollut ylenmääräisesti, ja heitä muutamissa tapauksissa kohdeltiin selvästi kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Hesarin jutun (20.9.2011 C3) perusteella ohjaaja Ville Suhonen tavoitteli selitystä vankien erityisen kehnolle kohtelulle nimenomaan venäläisvihasta. Filmissä tämä tavoittelu jäi minulta tavoittamatta.

Suhonen totesi loppukeskustelussa materiaalin ohjanneen tarinankerrontaa. Tämä käy ilmi myös Tuomas Rantasen jutusta, jonka lukemalla saa asiasisällön vaivattomammin omaksuttua kuin elokuvan katsomalla. Joka R&A-festarin lisäksi mahdollista television omistajille ilmeisesti 2.10. Ylellä. (Elokuvan taustatietoja voi käydä lukemassa kyös elokuvan sivuilta.)

Hesarissa Suhosta on lainattu sanoin "Kyllä historiakirjoihin saisi jo kirjoittaa nämä ikävätkin asiat." Tarkistin hyllyssäni olevan Jouko Vahtolan Suomen historian ja kieltämättä sen kuudella jatkosotasivulla sotavangit loistavat poissaolollaan. Historiankirjoituksellehan oli olennaista rajausten tekeminen?

PS. Rakkautta&Anarkiaa-festarien paras "historiallinen" elokuva oli istuntojeni viimeinen. Saksalainen Kuka ellemme me oli jo loppupuolella kun sivuhenkilön sukunimestä tajusin, että kertomus saattoi perustua todellisiin ihmisiin. Tämä vahvistui lopputeksteistä. Elokuva tulossa yleiseen levitykseen.

Mitä olisikaan suomalainen ilman koivua?

Charles François Philibert Massonin ranskasta englanniksi nimellä Secret memoirs of the court of Petersburg (1802) käännetyssä kirjassa on joitakin lyhyitä anekdootteja. Yhdessä kuvataan, miten erinomaisen monella tavalla suomalaiset käyttävät koivua:

THE BIRCH TREE.
Who would say that the birch, a tree in appearance the most sterile, and one of the most despised in the happy countries where the forests abound with fruit-trees, is, in the north of Russia, the most useful and most valuable of all trees? Without the birch, Finland, Ingria, and Esthonia would, perhaps, be deserted; for it is to the inhabitants of those provinces of the same resource as the cocoa-tree to the Indians. The Finlander, above all, subsists almost through this beneficent tree. Of its wood he makes his cart and his implements of husbandry; its outer bark, impenetrable to moisture, serves for roofing the cottages. With the second bark the Finlander makes ropes, mats, and coverings, which serve him for a cloak in rainy weather : he weaves it into baskets, buskins, and sabots, very light and convenient : he makes of it all sorts of kitchen vessels and household utensils. The young shoots of the birch feed him in times of scarsity, and he frequently mixes some in his rye bread; he also makes flour with the tender bark and the alburnum: the shoots of the birch are likewise the common food of the wood-hens, heath-cocks, and all the birds that spend the winter in the north. With the sap of this tree, the Finlander makes a vinegar rather agreeable than otherwise : its leaves serve him for dyeing several stuffs yellow : its gum is a delicacy to him, and he recommends it on several occasions as a remedy: its boughs, in short, furnish him with baskets and brooms; and a woman never goes to a bath without having in her hand a branch of birch to flog herself, and to cover her nakedness when she comes out of it.

The sentimental and captivating author of the Studies of Nature, who has so well observed the admirable contrast which the birch and the fir form in the vast forests of Finland, owed some additional touches of his pencil to that nourishing tree, which, in the north, supplies the place of the beneficent oak, deified by our ancestors.

Koivunmahlasta tehty viinietikka? Uusi vientituotemahdollisuus? Kaiken luetellun totuusarvosta en ole ihan varma, mutta Leena Riihelän blogitekstin perusteella koivunlehdillä pystyy värjäämään tekstiilejä.

Sotaisia uutisia heinäkuulta 1713

Hannover 30.6. (London Gazette 4.7.1713): "Part of the Muscovite Army under his Command hath passed through the Country of Saxe-Lawenburg towards Pomerania, where it is to be divided into two Bodies. [...] The other Body is to march into Finland, to augment the Czar's Army, which is to be commanded by Prince Menzikoff, and he is ordered to go thither as soon as possible, his Majesty intending to return to Petersburg."

Hannover 7.7. (London Gazette 7.7.1713): "The same Letters add, that Prince Menzikoff was gone to Berlin, and intended to set out from thence towards Finland, in order to take upon him the command of the Czar's Army in that Province"

Hampuri 11.7. (London Gazette 7.7.1713): "The Czar has made himself Master of Abo in Finland, and has obliged the Inhabitants of the whole Province to swear Homage to him. The Swedish Forces that were sent to defend that Country, are retired by Water to Stockholm. The Czar gives out, that he will follow them thither, and pursue his Conquests till he has forced the Senate of Sweden to make Peace with or without the Concurrence of the King."

Hampuri 21.7. (London Gazette 18.7.1713): "On the 23rd past the Czar arriv'd at Petersburg, where he intended to stay but a Fortnight, and then return to his Army in Finland. The Swedish Vice Admiral is arrived on the Coasts of that Province with six large Men of War, and the Rear Admiral is likewise expected with five more, and three Frigats. The Muscovite Fleet consists of twelve large Ships, and six Frigats"

Hannover 21.7. (London Gazette 18.7.1713): "They write from Petersburg, that the Czar is return'd thither, having left a strong Garrison in Abo, to secure his Conquests in Finland."

Kööpenhamina 22.7. (London Gazette 21.7.1713) :"The Master of Ship lately come in here from Riga, gives out, that the Muscovites have been entirely defeated in Finland, but as the Court has received no authentick Accounts from that Province, since the Czar's Invasion of it, we don't yet give Credit to this Report."

Diakonissojen maailmasta

Tämän vuoden OpenHouseHelsinki-tarjonnasta valitsin Elisabeth Ahon Sisar-romaanin jättämän muistijäljen perusteella kierroksen Diakonissalaitoksessa. Suurta ryhmäämme kuljetti ulkoilmassa "itse Aurora Karamzin". Saimme siellä seisoessamme myös tiukan paketin tietoa tontin rakennuksista. Niiden käyttö on muuttunut moneen kertaan, joten alkuperäisiä tiloja alkuperäisessä tarkoituksessaan ei ole montaa. Näistä tutustuimme vestibyyliin, Aurora-saliin ja kirkkoon, joka oli hauskan "keskiaikainen".

Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Diakonissalaitoksen museoon, jonka pienissä tiloissa tuli pian ahdasta. Normaalina keskiviikkona olisi varmasti rauhallisempaa. En kauaa viihtynyt tavarapaljoutta ihmettelemässä, vaikka paikalla oli useita ystävällisiä vapaaehtoisia kertomassa niistä. Mutta kotona otin vihdoin käteeni kirjastosta lainaamani kirjan Tohtori Bartramin kalaveitsi ja muita tarinoita ja luin sen kannesta kanteen.

Tämä vuonna 2006 ilmestynyt museon julkaisu kertoo kuudentoista esineen tarinan ja niiden kautta valoittaa diakonissalaitoksen historian vaiheita ja erilaisia toimintamuotoja. Tekstit olivat toimivia, ihmisiä nostettiin esille mukavasti ja faktoja oli esillä tarpeeksi, mutta ei ylenmääräisesti. Aivan erinomainen museojulkaisu siis. Kannattaa lukea mielummin ennen museokäyntiä kuin sen jälkeen. (Vasemmalla näkyvä nukke on museossa, muttei kirjassa.)

Kaksi 1500-luvusta ponnistavaa elokuvaa

Pressikuva The Mill and the Cross -elokuvan sivustolta

Helsingissä parhaillaan käynnissä olevan Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestarin ohjelmasta löytyi The Mill and the Cross, jonka annettiin ymmärtää perustuvan Pieter Breughelin maalaukseen. Flaamilaisia hahmoja usein tiirailleena laitoin lipun ostoslistalle ja istuin katsomossa viime perjantaina.

Elokuva alkoi taulun 'matka Golgatalle' asetelmalla, ikäänkuin taulu olisi maalattu kaikkien mallien paikalla ollessa. Siitä se lähti kehittymään Luttrell Psalterin omaisesti. (Kyseisestä lyhytfilmistä lisätietoa täällä.). Elävöitettiin taulun kohtauksia. Upea taulun taustan ja hahmojen yhdistäminen näkyy trailerissakin. Rauhallinen tunnelma rikkoontui kun siirryttiin kärsimystarinaan, joka oli taulussa ilmeisesti suora rinnastus espanjalaisten vallankäyttöön ajan Hollannissa. Sitten oltiinkin sellaisessa historian, raamatunhistorian ja taidehistorian seoksessa, että olisi tarvittu minua sivistyneempi selvittämään tasoja.

Monia eri tasoja löytyi myös toisesta R&A-elokuvasta, jonka valitsin 1500-luku yhteyden takia. Olisin kyllä lähtenyt katsomaan Sillit suolassa: Tarinoita Tallinnasta pelkästään tekijöiden edellisen elokuvan Disko ja ydinsota perusteella. Elokuvan jälkeisessä keskustelutuokiossa tekijät sanoivat edellisen elokuvan kuvanneen heidän omaa sukupolveaan ja nyt he olivat kertomassa identiteetistään tallinnalaisina. Tekijöiden tulkinta dokumentista on laajempi kuin minun. He vakuuttivat loppukeskustelussa, että tarinat olivat kaikki joskus kuultuja, mutta ne eivät siis kuuluneet niille henkilöille, jotka ne esittivät.

Kehyksen tarinoille Tallinnasta he olivat löytäneet 1530-luvulla tapahtuneesta kaupunkilaisen kidnappauksesta ja murhasta, joka johti korkea-arvoisen aatelisen teloitukseen. Tarina kerrottiin alussa ja samalla kun sitä kuvitettiin tavallisten tallinnalaisten toimesta, näiden suusta kuulimme tarinoita, jotka kertoivat Tallinnan todellisuudesta ja lähihistoriasta. Itse viehätyin eniten siitä, miten henkilöjen kautta tuotiin esiin suhdetta kaupunkiin. Tämänkin elokuvan traileri nähtävillä verkossa.

Kaupunki oli myös Breughelin maalauksessa. Se oli sijoitettu elämän symbolien joukkoon, mikä hieman ihmetytti minua.

Esteettömyystodistuksia puuttui Vihdissä

Vihdissä hinkusivat naimisiin rengit Anders Andersson ja Ad. Jacobson, jotka ruotsinkielisestä nimistään huolimatta olivat kotoisin Venäjältä: ensiksi mainittu syntynyt Siperiassa ja toinen Krimillä. Suomeen he olivat päätyneet Kustaan sodan aikaan. Esteettömyyden selvittämiseksi kuulutettiin toiseen kertaan sanomalehdessä Posttidningar 25.2.1797.

Sitten halusi naimisiin venäläinen renki Alexander Cliewitz ja kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 15.6.1797. Lieneekö hänkin jäänyt maahan Kustaan sodan aikana?

Sama kirkkoherra lähetti kuulutuksen myös vuoden kuluttua, julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.6.1798. Halukas sulhanen oli tällä kertaa renki Jochom Johansson, joka ilmoitti syntyneensä Koivistolla. Vihdissä hän oli asunut jo 5 vuotta. Nimi sopii Hiskistä löytyvään avioliittoon päivämäärällä 26.12.1798.

Kaapattua

Vasemmalla näkyvä kynänjälki (Project Runebergin varastoista, joissa enemmänkin samaa) tuskin kaipaa esittelyä. Mutta ehkä hyvä muistuttaa, että vaimonsa noin ikuistaneen Carl Larssonin näyttely on juuri avautunut Turussa.

Kaisa kirjoitti Turun taudin tartunnoista Pohjanmaalla. Hän kuvasi innostavasti ja innostuneena historiatutkimusprojektin aloitusta. Kyseisen projektin etenemistä voi seurata blogissa Kun isä maamiesseuraan liittyi. Suosittelen lämpimästi!

Toinen pohjalainen jakoi "Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja . Hän oli myös raportoinut Wanahan ajan päiviltä Soinissa.

Jessica Parland-von Essen raportoi på svenska Minna Ahokkaan kirjahistoriallisesta väitöksestä.

Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen esitteli saksalaisten metsäkalmiston Vantaalla sekä Orijärven, Aijalan ja Metsämontun vanhat kaivospaikat .

Espan lyyli aloitti karjalaisuutta käsittelevän keskustelupiirin. Stadin Friidu luki Stadin Slangi ry:n perinne- ja kulttuurilehteä Tsilari.

Kirjavinkeissä Irja kertoi Hannu Mäkelän tuoreesta muistelmakirjasta.

Pekka Henttonen mietiskeli arkistohoitajien historiallista kuvaa.

Wäinö kirjoitti Suomen suurista onnettomuuksista.

Jenni Sahramaa on aloittelemassa gradun tekoa. Luin otsikon muinaissuomalaiset esilinnat ja ihmettelin pitkälle tekstiä esiliinoista puhumista.

Voiman Fifi-blogissa Veli Itäläinen kirjoitti suomalaisten ja venäläisten suhteista todeten:

Venäläisten suhtautuminen historiaan on mielestäni huomattavasti terveempää kuin suomalaisilla. Vanhoilla kansan kollektiivisesti kokemilla vääryyksillä ei mässäillä, mutta esimerkiksi Solženitsynin vankileirien saaristo on nykyään osa koulujen pakollista opetussuunnitelmaa. Se on tietysti toinen asia, kuinka paljon menneisyyden kaivelu nykynuorisoa kiinnostaa, mutta ainakin tieto on kaikkien niiden saatavilla, jotka sitä haluavat.

Voiman Fifi-blogissa Pertti Laesmaa kirjoitti piipunpoltton henkilökohtaisesta historiasta. Mikael Karttunen esitteli cocktailin historiaa.

Teppo Ylitalo iloitsi Helsingin Sanomien Muistot-palvelusta.

Juha-Matti Granqvist sai raportoinnin pääkaupunkiseudun kuninkaantieltä loppuun. Hän levitti päivän retken yhdeksäksi (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9) kirjoitukseksi, pitäisiköhän ottaa mallia? Innostuin kommentoimaan vähän liian moneen näistä, viimeiseen "tuhlasin" hirven kesytyksen, jolla olisi käyttöä muuallakin.

Vierailulla Ahvenanmaalla 1850-luvun alussa

Yllä Kökarin kirkko ruotsalaisen muinaismuistopuljun Flickr-kokoelmasta.

Kirjassaan The neighbours of Russia, and history of the present war to the siege of Sebastopol (1854) John Reynell Morell viittaa X. Marmierin matkaselostuksiin. Niitä voi lukea alkukielellä kirjasta Lettres sur la Russie, la Finlande et la Pologne, mutta, koska ranskankielen taitoni on heikompi kuin englannin ja epäilen saman koskevan myös keskivertoa blogini lukijaa, en yrittänyt siihen tutustua. [Lisäys 21.5.2023: Marmierin matka ajoittuu vuosiiin 1839-1846. Alla oleva jakso on hänen tekstiään.]

Morellilta lainaan kuvauksen pistäytymisestä ahvenanmaalaiseen kotiin. Lähinnä siksi, että siinä on herkullinen kansalaisuuskommentti.

I entered a peasant's cottage, of a very poor but cleanly appearance, the floors of which were strewed with sprigs of fir, and furnished with a few deal chairs. At the bottom of an alcove was a bed, covered with snowy-white sheets; and the walls were adorned with some rude paintings, daubed with red ochre and carmine, and representing the two popular heroes. Napoleon and Charles XII. I was ushered into this humble abode by the peasant in the most respectful manner, and whilst his wife went to fetch me a glass of milk, I chatted with him, and asked him if he was of Finnic origin. "No," he replied, with evident pride; "I am the son of Swedish parents."

This feeling of national superiority is very remarkable, appearing even in the most destitute class. The most numerous population in Finland is the Finnic; and Finland no longer belongs to Sweden, which is not likely to recover it, save by a prodigious revolution in diplomacy. Yet the Swedes scattered in Finland remember their glorious ancestry, and are proud of their name.

This worthy peasant told me the simple and touching story of his quiet and obscure existence, presenting one of those tranquil, peaceful pictures of human life, lost like a drop in the ocean of time. His ancestors had come into the Archipelago long before; they had cut down some of the wood, cleared some land, ana built a dwelling. As for himself, he had inherited a field of barley and potatoes; he had married a neighbour's daughter, who also brought him a little patrimony ; "and the sea is close at hand," he added, "that is one great resource and fortune. I have a good boat, and three stout lads who fear neither winds nor rocks."

Fredrik Vilhelm Radloffin kirja Beskrifning ofver Åland löytyy verkosta Googlen digitoimana. Lisää digitoituja kirjoja on Maarianhaminan kirjaston sivulla. Verkossa myös Charta öfver Åland vuodelta 1739 ja Charta öfver Åland vuodelta 1789. Ahvenanmaalaisia puumerkkejä on mukana Tuve Skånbergin väitöstutkimuksessa Glömda gudstecken. Från fornkyrklig dopliturgi till allmogens bomärken.
Alla kuva Lemböten kappelin rauniosta Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan numerosta 1/1888.