sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kaapattua

Vasemmalla näkyvä kynänjälki (Project Runebergin varastoista, joissa enemmänkin samaa) tuskin kaipaa esittelyä. Mutta ehkä hyvä muistuttaa, että vaimonsa noin ikuistaneen Carl Larssonin näyttely on juuri avautunut Turussa.

Kaisa kirjoitti Turun taudin tartunnoista Pohjanmaalla. Hän kuvasi innostavasti ja innostuneena historiatutkimusprojektin aloitusta. Kyseisen projektin etenemistä voi seurata blogissa Kun isä maamiesseuraan liittyi. Suosittelen lämpimästi!

Toinen pohjalainen jakoi "Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja . Hän oli myös raportoinut Wanahan ajan päiviltä Soinissa.

Jessica Parland-von Essen raportoi på svenska Minna Ahokkaan kirjahistoriallisesta väitöksestä.

Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen esitteli saksalaisten metsäkalmiston Vantaalla sekä Orijärven, Aijalan ja Metsämontun vanhat kaivospaikat .

Espan lyyli aloitti karjalaisuutta käsittelevän keskustelupiirin. Stadin Friidu luki Stadin Slangi ry:n perinne- ja kulttuurilehteä Tsilari.

Kirjavinkeissä Irja kertoi Hannu Mäkelän tuoreesta muistelmakirjasta.

Pekka Henttonen mietiskeli arkistohoitajien historiallista kuvaa.

Wäinö kirjoitti Suomen suurista onnettomuuksista.

Jenni Sahramaa on aloittelemassa gradun tekoa. Luin otsikon muinaissuomalaiset esilinnat ja ihmettelin pitkälle tekstiä esiliinoista puhumista.

Voiman Fifi-blogissa Veli Itäläinen kirjoitti suomalaisten ja venäläisten suhteista todeten:
Venäläisten suhtautuminen historiaan on mielestäni huomattavasti terveempää kuin suomalaisilla. Vanhoilla kansan kollektiivisesti kokemilla vääryyksillä ei mässäillä, mutta esimerkiksi Solženitsynin vankileirien saaristo on nykyään osa koulujen pakollista opetussuunnitelmaa. Se on tietysti toinen asia, kuinka paljon menneisyyden kaivelu nykynuorisoa kiinnostaa, mutta ainakin tieto on kaikkien niiden saatavilla, jotka sitä haluavat.
Voiman Fifi-blogissa Pertti Laesmaa kirjoitti piipunpoltton henkilökohtaisesta historiasta. Mikael Karttunen esitteli cocktailin historiaa.

Teppo Ylitalo iloitsi Helsingin Sanomien Muistot-palvelusta.

Juha-Matti Granqvist sai raportoinnin pääkaupunkiseudun kuninkaantieltä loppuun. Hän levitti päivän retken yhdeksäksi (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9) kirjoitukseksi, pitäisiköhän ottaa mallia? Innostuin kommentoimaan vähän liian moneen näistä, viimeiseen "tuhlasin" hirven kesytyksen, jolla olisi käyttöä muuallakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti