Vuonna 1658 ilmaantui Norrköpingiin nainen, joka väitti olevansa kuningatar Kristiina, joka oli neljä vuotta aiemmin luopunut asemastaan ja lähtenyt ulkomaille. Kun tästä kiiri sana kuninkaalle, käski hän Götan hovioikeuden asiaa selvittämään ja naista tuomitsemaan. Arkenholtzin muistelmiin päätyneen tiedon mukaan oli saatu selville, että nainen oli oikeasti 26-vuotias Anna Gyldenär. Uusmaalaisen Anders Gyldenärin tytär ja Anders Hochmuthin vaimo. Tuomio annettiin 18.11.1658 ja Anna tuli kärsiä 18 päivää vedellä ja leivällä sekä maastakarkoitus.
Arkenholtzin muistelmien lisäksi tapausta on käsitelty Norrköpingin paikallishistoriikissa. Sen yksityiskohtaisemmassa selkostuksessa Annan sanotaan olleen Espoosta kotoisin ja paljastuneen petturiksi, kun vouti huomasi latinansa heikkotasoiseksi. Idea petkutukseen oli tullut kestikievarissa, jossa joku talonpoika oli pitänyt häntä kuningattaren oloisena.
Jossain Biblioth. Hist. sarjassa pitäisi olla maininta aikaisemmasta oikeuskäsittelystä 19.6.1658, mutta tutkijat 160 vuotta sitten eivät löytäneet Annaa aatelissukutaulusta. Kirjallinen kuukausiliite julkaisi Annan tarinan suomeksi otsikon "Epäruhtinoita Suomen historiasta" alla numerossaan 1.2.1869 ja sanoo Finlands Allmänna Tidningin tekstin olevan itsensä W. G. Lagusin käsialaa. Saman otsikon alle mahtui teksti "Lappalais-ruhtinas" Niilo Örnistä.
Örnistä on Valdemar Lindholmin 1910 julkaistu "historisk-romantisk berättelse". Ramsay maitsee Annan Espoon historiassa, jonka jälkeen tarinansa ilmeisesti täysin unohdettu.
Alla tilannekuvia 1600-luvusta. Ne ovat kuvittaneet Santeri Ingmanin tarinaa Kristillinen järjestys penkkisijoista, joka julkaistiin kirjallistaiteellisessa joulualbumissa Nuori Suomi vuonna 1897. Samainen perniöläinen kiista on täällä blogissa jo ohimennen mainittu, joten ei siitä sen enempää.
Huvittavaa, että tämän Anna Andersonin muinaisella huijarikaimalla oli ylväs isä Gyldenär, ja vieläkin ylväämpi mies Hochmuth! Olisikohan "hochmut" ollut köllinimi? Sopiva ukon muijallekin? :)
VastaaPoista