Museaaliset terveiset Tukholmasta maanantain osalta

Hotelliaamiaisen sulattamiseksi suuntasimme Södermalmin kaduille, joilla on mahdollisuus nähdä 1700-luvulla rakennettuja taloja (Fjällgatan (josta kuvat yllä), Stigbergsgatan, Mäster Mikaels gatan, Fiskargatan, Södra teatern). Rakennuksia kuvaavat infotaulut löytyivät helposti ja kirkas sää tarjosi komeat näkymät yli Tukholman.

Päivän ensimmäinen kohde oli K. A. Almgrenin silkkikutomo. Ullakkokerroksen pienehkö näyttely kertoi silkin historiasta Ruotsista sekä tehtaan historiasta. Varsinaisessa konesalissa meille näytettiin konkreettisesti jacquard-tekniikalla kutominen. Työasento näytti tuskalliselta, mutta esittelijä vakuutti, että hän pystyy tekemään 8-10 tunnin työpäiviä ilman seuraamuksia.

Sitten Gamla Staniin, jossa Riddarhusetin ovet avautuivat tunnin ajaksi tavalliselle rahvaalle - rahaa vastaan. Ihailimme kivistä portaikkoa ja onnistuimme istuntosalin seinältä löytämään yhden esi-isän kuparilätkän. Suoritusta helpottaa huomattavasti, jos pyytää infotiskiltä nähtäväksi kansion, josta sijainnin voi hakea nimen mukaan.

Taksi vei meidät takaisin museopuistoon, jossa edellisenä päivänä oli jäänyt väliin Tekniska museet. Siellä oli käynnissä uuden ison näyttelyn rakennus ja pääsimme sisään puoleen hintaan. Katseltavaa riitti rahan vastineeksi. Aivan ensimmäiseksi istahdimme katsomaan dokumenttiohjelmaan Ada Lovelacesta ja vahvistimme silkkikutomossa mieleen juolahtaneen yhteyden jacquard-tekniikan ja ohjelmoinnin välillä. (Lisätietoa kaipaaville esim. Tiina Torvisen teksti)

Vaikka esineissä ja esimerkeissä oli painotusta Ruotsiin kommunikaatioteknologiaosuudessa oli paljon katsottavaa ja opittavaa. Tuhrasimme ylimmässä kerroksessa puolitoista tuntia ja enemmänkin olisi saanut menemään. Kakkoskerroksen naiskeksijänäyttelyssä opin, että ruotsalainen mimmi (nimi unohtui jo) keksi 1700-luvulla, että perunasta voi keittää viinaa ja tehdä puuteria. Respect!

Päästyämme takaisin ala-aulaan olin käyntiin jo perin tyytyväinen. Viime tingassa tajusin, että kellarikerroksessa on kaivos- ja metalliteknologiasta perusteellinen ja mielenkiintoinen esittely. Ehdimme sinne vain kurkistaa, sillä laivan kyytiin oli jo kiire. Tukholmassa jää aina jotain näkemättä...