Lauantain ja sunnuntain välisen yön merenkäynnin jälkeen Sjöhistoriska museet oli sopiva paikka aloittaa miniloma Tukholmassa. Museon kellarikerros oli jätetty 60-luvun asuun ja tarjosi pienoismallien ja piirrosten lisäksi annoksen antiikkista museotunnelmaa. Vitriineistä en oppinut lisää 1500-luvun liikenteestä, mitä olin toivonut. Hämmästyttävän tarkasti oli kyllä seinäkaavioon koottu tiedot laivojen valmistuksesta m.m. välillä 1532-1567, valitettavasti en vaan saanut selvää datavisualisoinnista. Hämmennyin myös siitä, että aikasarjan vuosia 1633-1679 ei näkynyt missään.
Täysin selvää oli teksti myöhemmässä vitriinissä, jossa todettiin vuoteen 1749 viitaten "efter detta byggdes inga fler galärer i Sverige". Myönnettäköön, etten Mikko Huhtamiehen kaleeripuheita kovin tarkasti kuunnellut, mutta jäi käsitys, että tätä soutulaivatyyppiä olisi Suomenlinnassakin ehditty rakentaa. Niin tai näin, kahden kerroksen pienoismalleista selvisi soudun tekniikka.
Pienoismalleja riitti siis toiseenkin (oik. ensimmäisen) kerrokseen, jossa infotekstit olivat modernimpia ja paljastivat erilaisia puolia merimieselämästä. Jopa järkyttävän tavan, jolla laivapoikia oli tehokkaasti ruoskittu, heidän juostessaan toinen käsi vanteeseen sidottuna. Hupaisampi oli pieni videopätkä, jossa näytettiin, että pienoismalli oli sisustettu sisäpuolelta huonekaluin ja kanuunoin.
Alakerran ison salin vetonaula oli Kustaa III:n huvilaivan perä (ahteri?). Sitä kiertäneet infotaulut kertoivat laivan kohtaloista ja osallistumisesta Kustaan sotaan Suomen etelärannikolla.
Yläkerran kauppalaivastoa esittelevä näyttely oli yllättävän monipuolinen. Siellä sai tietoa kaupan historiasta 800-luvulta lähtien, väkivallasta merellä ja kauppalaivastokehityksestä. Kun kunkin teeman kanssa sai käydä aikajanan uudelleen läpi ja sen oli tehnyt pienoismallien parissa jo kahdesti, alkoi hieman kyllästyttämään. Yläkerran toisen pään merirosvonäyttely, joka aloitti 1300-luvun vitaaliveljeksistä, ei sitten enää jaksanut kiinnostaa.
Ennen kävelyä keskustaan (*) poikkesimme Etnograafiseen museoon, joka tarjosi juuri nyt kuolattavan ihania arkeologisia aarteita Afganistanista. Muu osa meni läpikävelyksi, jonka perusteella uskallan suositella museota ainakin Pohjois-Amerikan intiaaneista kiinnostuneille.
* Kävely rantapolkua pitkin tarjoaa mukavia näkymiä vastarannan Djurgårdenille sekä komeisiin rakennuksiin Diplomatstadenissa. Strandvägenillä onnistuin kurkkaamaan rappukäytävään, jota koristivat antiikkia mukailevat ihmispatsaat.
Kiinnostavia museoita! Olen itse menossa Tukholmaan ennen joulua ja museokohteet on vielä valitsematta.
VastaaPoista