sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kohdattua

Vasemmalla oleva hämäläinen mies kohtasi kameran vuonna 1877 ja minä kohtasin kuvan DigitaltMuseum-kannassa (via Kringla)

Kirsi-Maria raportoi pyynnöstäni klubi-illasta, jossa keskusteltiin sosiaalisesta mediasta tutkijan työkaluna. Suketus kertoi perusteellisesti ja mielenkiintoisesti SKS:ssä pidetystä kansanuskon päivästä.

Jussi Jalonen reposteli Tuomas Enbusken historiakäsityksiä. (Ja todisti, että oikealla alustalla historiasta syntyy keskustelua ja historiablogi saa lukijoita.) Reijo Valta paljasti, miten presidenttien uudenvuodenpuheet ovat oikeasti päättyneet.

Anneli ajatteli nimien suomentamista.

Espan lyyli kertoi:
Töissä luetteloin palkintolusikoita, joiden vanhoista kaiverruksista pistävät kielioppivirheet silmään.
Charlotte mietti på svenska aarteita ja oikeita sijoituspaikkoja.

Amma vaikuttui Sirpa Kähkösen kirjasta Vihan ja rakkauden liekit. Paula luki kirjan Jättiläiset, joka perustuu kansanperinteeseemme. Jyväskylän ylioppilaslehdessä arvioitiin Pekka Mannisen Äänislinna. Kari Hintsala esitteli kirjaa Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. Keijo Nevaranta luki Tiina Raevaaran kirjan Koiraksi ihmiselle. J. Pekka Mäkelä oli lukenut Tapio Koivukarin 1600-luvulle sijoittuvan kirjan Ariasman: kertomus valaanpyytäjistä. Aikalaisessa arvioitiin Markku Kuisman ja Henrik Meinanderin uutuudet.

Pirkko luki esipuheen ja vastasi siinä esitettyyn huoleen tulevaisuuden historiantutkimuksen lähteistä: "Tuhansiin, varmaan kymmeniintuhansiin blogeihin ympäri Suomen kirjoitetaan tänäänkin kertomuksia tavallisten ihmisten arjesta. Koskaan ennen ihmisten elämää ei ole saatu kirjallisesti talteen näin tehokkaasti kuin nyt." Lisää asiaa digitaalisen materiaalin säilyttämisestä på svenska Riksantikvarieämbetetin blogitekstistä Vem kan läsa våra tankar om 100 år?

Elisa poikkesi Suomen käsityön museoon:
Matka jatkui kävelykadulle. Taito Shopin ikkunaa tutkaillessani huomasin, että Suomen käsityön museoon pääsee perjantaisin ilmatteeksi! Pohdin kauan siinä oven edessä uskaltaisinko mennä sisälle (hiukan ujona uusissa tilanteissa...), mutta menin sitten kiertämään kun kerran oli hassunhieno päivä.
En ole ikinä ollut mikään historianopiskelija, mutta olen aina ollut isänmaallinen. Tarinat Suomen menneisyydestä, perinteistä ja sodista, ovat aina kiehtoneet. Erityisesti nautein kellarikerroksen pysyvästä näyttelystä, jossa oli esillä suomalaisia kansallispukuja! Toisessa huoneessa oli vielä erilaisia käsitöitä. Mikä ei sinne sopinut, oli videokuva "nykyajan käsityöstä": kirurgi tunki puudutusainetta potilaan päänahkaan. Onneksi ei näytetty enempää.
Helsingin kaupunginmuseon sivuille lisätty Heini Hämäläisen kaivauskertomus Hakasalmen huvilan puutarhan kivetystä polusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti