Otin SLS:n iltapäiväseminaaria Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot varten torstaiksi vapaapäivän, joka oli mielestäni onnistunut satsaus. Arkistolaitoksen johtajalla oli puolestaan digitaalisen arkistoinnin miettimistä parempaa tekemistä, joka tuttavani mukaan on ollut havaittavissa muissakin yhteyksissä. Nuortevan monipuolista tekemistä kattaneiden alkusanojen joukosta en kuullut mitään aineiston löytämisestä.
SLS oli siis satsannut omaa rahaansa selvittääkseen miten käyttäjien ja digitaalisten aineistojen tuottajien aatokset kohtaavat. Projektia vetäneen Outi Hupaniitun esityksen perusteella on pientä säädön tarvetta. Tutkimustuloksissa oli monta mielenkiintoista pointtia ja ensi vuoden alussa ilmestyvä loppuraportti toivottavasti kuluu monissa käsissä.
Henk. koht. huippuhetki oli kun selvisi, että tutkimuslomakkeen täyttäneiden käyttäjien kolmanneksi eniten mainitsema ja käytettävyydeltään parhain oli SSHY:n digiarkisto. Rivijäsen tuulettaa ja onnittelee kaikkia työhön osallistuneita! A ja O on tietää mitä on tekemässä. Mikä digitaalisen materiaalin kohdalla tarkoittaa kuvatasoista tietoa sopivalla tarkkuudella.
Hupaniitun esityksen jälkeen kommentoinut Arkistolaitoksen Jaana Kilkki ei vakuuttanut minua siitä, että puljussa päästäisiin oikeille raiteille. Toivottavasti lähiaikoina saadaan konkretiaa mainittuun talkoistamiseen ja käyttäjien mahdollisuuteen luoda tarpeisiinsa sopivia käyttöliittymiä. Aiemmin viikolla tapaamani Kari Kujansuu nimittäin palautti mieleeni miten hänen omaehtoiseen ehdotukseensa lähimenneisyydessä Arkistolaitoksen suulla suhtauduttiin.
Kahvitauon jälkeen kuulimme Museoviraston edustajaa. Hän mainitsi, että Pirkanmaan museoiden Museosolmu edustaisi uuden sukupolven sivustoa, johon mahdollista lisätä sosiaalista metadataa. Tutkin, kun ehdin. Näitä alueellisia hämmästyttävän yleisillä nimillä varustettuja museosivustoja tuntuu syntyvän kuin proverbiaalisia sieniä sateella. Mikä palvelee jonkun muun kuin käyttäjän etuja, minusta.
Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kehittämispäällikkö puhui digitoinnin eettisistä kysymyksistä. Erinomaisen mielenkiintoinen esitys, joka pohjautui kolmen tapauksen tarkasteluun. Verkossa on muutakin vaikeaa kuin hautakuvien tai punaisten muistomerkkien kuvien esittäminen.
Viimeinen puhuja edusti kielitiedettä ja kertoi korpustuotannosta yksikössä, jonka nimeä en näköjään laittanut muistiinpanoihini. Minulle jäi hieman epäselväksi suhde Kotukseen, jossa on käsittääkseni historiallisen kielen korpusta pykätty. Apropoo korpukset, tällä viikolla lukemani väitöskirjatiivistelmän mukaan filologia ja historia voivat toisinaan olla lähellä toisiaan.
Esityksen jälkeen luokseni saapui kaksi herrasmiestä, jotka olin aiemmin tuntenut vain sähköpostiviestien kautta. Ihailtavaa proaktiivisuutta. Itse ryntäsin kahvitauolla vaihtamaan ajatuksia Jessica Parland-von Essenin kanssa. Hän ehti jo samana päivänä kirjoittaa seminaarin annista oman näkemyksensä blogiinsa. Jyrki Ilva julkaisi katsauksena perjantaina ja minä olen hitaampi kuin printtimedia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti