Historia-annostus pe-la

Perjantai-iltana suuntasin Aleksanterin teatteriin katsomaan Svenska Teaternin tulkintaa Aurora Karamzinin elämästä. Ruotsinkielen taitoni ei riittänyt jokaisen repliikin ymmärtämiseen, mutta koska olen saanut jo yliannostuksen Auroran elämästä, pysyin kyllä enimmäkseen kronologisesti esitetyissä tapahtumissa kärryillä. (Lukuunottamatta sitä Darwin-vierailua toisessa näytöksessä). Mitään erityistä uutta valaistumista en kokenut ja Aurora jäi näytelmän pyörteissä minusta enimmäkseen tapahtumien armoille eikä osoittanut päättäväisyyttä ja omaa tahtoa kuin diakonissalaitoksen luvan pyynnissä. Vaikutti siis nössölle.

Jäi mietityttämään paljonko yleisön oletettiin tietävän etukäteen. Väliajalla kuulin erään katsojan toteavan "olisi pitänyt lukea enemmän etukäteen". Tämä tuskin tarkoitus? Mutta esimerkiksi Linderin pariskunnan kohtaus merkitsi katsojille varmasti eri asioita riippuen taustatiedon määrästä. (Koska en suunnittele palaavani Auroran asioihin lähiaikoina: a) vasemmalle plaseerattu hänen veljensä kuva (Kyläkirjaston kuvalehti 31.10.1890) ja b) Sveaborg-blogin kommentteihin upotettu linkki Träskända-karttoihin)

Lauantai-aamuna Kansallisarkistoon, jossa oli ikävän väljää. Ihan turha itkeä jos lopettavat la-aukiolot, kun kukaan ei tule paikalle!

Kotimatkalla poikkesin Sederholmin taloon, jossa oli juuri avattu uusi näyttely Enteet ja ennustukset Koiramäen tapaan. En odottanut mitään kovin erikoista, mutta hieman enemmän kuin julisteita seinällä ja paria tavaraa nurkassa. Lavasteet paikalla hyvälle oppaalle, mutta aikuiskävijälle aika turha juttu. Paitsi, että sain ilmaisia tarroja.

Oppaista puheen ollen. Lauantain siirtymillä kuuntelin BBC:n sosiologiaan keskittyvää ohjelmaa Thinking allowed. Tuoreehkossa jaksossa haastateltiin Jonathan Wynniä, joka oli seurannut New Yorkin kävelykierrosten opastajia ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Pätkä alkoi oppaan esittämällä puppuhistorialla ja ajattelin, että kuulisin lisää samaa. Mutta lopusta ei irronnut oikein mitään muuta, kuin ajatus siitä, että nämä oppaat pääsevät villisti esittämään omia totuuksiaan. Niin ja opin, että he katsovat kieroon muistiinpanojen tekijää, peläten parhaiten stooriensa varastamista.

Kirjaston kautta kotiin palattuani loppu lauantaista kului kahden viihderomaanin parissa. Historiaan nekin sijoittuivat, mutta ei siitä sen enempää.