Valinnan paikka

Olipa yksi aamu viime viikolla. Twitter-promosta aukesi Anya Kamenetzin The Edupunks' Guide To a DIY Credential. Selasin sitä nyökytellen "Just näin. Omaehtoista oppimista, eikä (välttämättä) tutkintojen haikailua." Tulostin oleellisimmat sivut ja vakaasti päätin lukea ne ja tehdä opintosuunnitelman ja mitä ikinä siinä suositeltiinkin.

Tulipa seuraava kahvitauko. Aloin selata Avoimien yliopistojen tarjontaa. Löytyi Tampereen yliopiston Historian aineopinnot, jotka näyttävät siltä, ettei suorittaminen Helsingistä käsin olisi täysi mahdottomuus. Tulostin kuvauksen, ympäröin suoritustapakuvauksia, chattasin kaverille asioiden prioriteettijärjestyksistä. (Juu, kahvitauko vähän venähti.)

Molemmat tulosteet päätyivät päällekkäin ruokapöydälleni. Kahdesta valita.

Blogia pidempään lukeneet muistanevat, ettei minulla ole suurempaa uskoa järjestetyn opetuksen tehoon. Mutta humanistista opiskelua en ollut koskaan kokeillut, joten sille oli annettava mahdollisuus. Historian perusopintojen suorittaminen (vieläkin yhtä tenttiä vajaa) ei ollut ajanhukkaa, mutta aavistukseni kävivät toteen. Vaikka (toisinaan) esitetty asia oli mielenkiiintoistakin, ei se tarttunut pysyvästi aivoihini. Nipin napin tenttiin asti. Edes esseiden kirjoitus, jonka koin mielekkäimpänä opiskelumuotona, ei jättänyt pysyviä muistijälkiä.

Oppimisen ohessa yliopisto-opiskelulla on kreditoiva rooli. Mutta osittainen kandin tutkinto olisi vasta pieni askel kohti käyttökelpoisia tutkintonimikkeitä. Enkä minä ole oikeasti (ainakaan tällä hetkellä) kiinnostunut tekemään Totista HistorianTutkimusta vaan kirjoittelen mielummin persoonallisella tyylillä kronologisessa järjestyksessä tapahtumia erilaisista aiheista, ihmisten tasolla.

Näiden omista ideoista lähtevien tutkimusprojektien kautta olen mielestäni oppinut semi-pysyvästi suhteellisen paljon metodologiasta, lähteistöstä ja aikakausista. Omalla paneutumisella ja toisinaan löytämällä auttajan tai kaksi. (Mikä olikin yksi kohta Kamenetzin ohjeistuksessa.)

Eli sanon nyt ei tenteille ja tutkintosuorituksille. Kyllä oppimiselle ja tekemiselle. Mahdollisesti hieman aikaisempaa järjestelmällisemmin. Jos eteen tulee joskus aineopintojen suoritusmahdollisuus lähempänä kotia, niin mietitään uudestaan.

P. S. Vesa Linja-ahon blogissa Kamenetzin ajatuksia suomeksi tiivistettynä ja pari linkkiä. Päinvastaisia mielipiteitä on lausunut ainakin OECD:n tutkimusjohtaja, jonka mielestä laadukas muodollinen opetus parhaiden opettajien johdolla on oppimisen paras tae.