Sisällissodan värittömät

Facebookissa virisi eilen 1918 sukumuistojen esittely, jossa itse totesin
- Minun mummoni äiti pakeni punaisia naapurin rantasaunaan. (Miehensä oli metsässä, jätti vaimon pienten lasten kanssa isoon taloon...) Kevään ruuaksi jäi perunajauhoja, joista keitettiin kiisseliä.
- Minä taas olen valkoinen joka puolelta. Jopa torppareiden sukua ollut äidin vaari tarinan mukaan karkasi sisällissodan aikana nimenomaan punaisilta ja palellutti jalkansa, joka ei koskaan parantunut.
- Ja nyt vasta tuli mieleen, että ehkä karkasi, kun oli yritetty saada liittymään joukkoonsa?

Niin sitä on ihminen ajatusmallien uhri. Vuosikymmeniä olen kelannut, että karkasi punaisilta = ei ollut punainen = oli valkoinen. Mutta ehkäpä ei halunnut ottaa kantaa ollenkaan? Lisätietoa ei valitettavasti ole säilynyt tai oikeammin en ole sen perään tosissani kysellyt.

WikiHow:sta osui joskus silmiini ohjeistus How to Appreciate the American Civil War. Teoriassa voisi soveltaa Suomeen, mutta suora käännös ei oikein tunnu toimivalta...

1. Ymmärrä mitä Suomen historia olisi ollut, jos ei [tähän sodan oleellisin seuraus, mutta mikä?]
2. Tutustu taistelujen yksityiskohtiin.
3. Harkitse jollain taistelupaikalla käymistä lomamatkallasi.
4. Kuuntele ajan musiikkia.
5. Katsele muutama sotaa kuvaava elokuva.
6. Yritä syödä samaa ruokaa kuin sotineet.
7. Käy uhrien haudoilla.
8. Opettele muutamia kuuluisia tai traagisia sodan ihmiskohtaloita.
9. Käy katsomassa sodan tapahtumia jäljitteleviä esityksiä.
   

P.S. Viimeisimpiä 1918 tutkimuksia on Hanna Hoffrenin opinnäyte Seurakunta ja sota. Etelä-Savon Joroisten seurakunnan toiminta sisällissodan aikana vuonna 1918 ja sen jälkiselvittelyissä.