Huonoja vouteja

Sanalla vouti on kielessämme huono kaiku ja Olof-projektin puitteissa lukemassani kirjallisuudessa otettu ahkerasti kantaa voutien synteihin. Enimmäkseen taisivat olla taloudellisia väärinkäytöksiä ja sellaisen toivon olleen myös Olofin virasta erottamisen syynä. Mutta on voinut olla jotain pahempaaakin. Alla kaksi kirjallisuudesta löytämääni tapausta ja jos joku teistä lukijoista muistaa esim. paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa nähneensä vastaavia 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, tietoa kommenttilootaan, kiitos!

Heikki Ylikankaan Nuijasodassa:

”Vouteja sortui laittomuuksiin heitäkin. Joskus 1570-luvun lopulla Hollolan kihlakunnan vouti Jaakko Mikonpoika piti tapanaan sitoa syystä tai toisesta ihmisiä talvipakkasella aitaan ja kaataa kylmää vettä heidän päälleen. Sama vouti ”oli tehnyt itselleen säännön”, jonka mukaan pitäjän jokainen neljänneskunta maksoi hänelle punnan viljaa vuodessa – kaikki laitonta ja ylimääräistä. Sotaväen marssiessa alueen läpi vouti sijoitti sotilaat lähellä tietä sijaitseviin taloihin, mutta kantoi etäämpänä asuvilta erityisen tasausveron, jonka kuitenlkin piti itse ja vielä kuljetutti laittomasti kartanoonsa Turun linnaläänissä.” (s. 47)

Werner Tawaststjernan kirjassa Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. Historiallisia tutkimuksia I. 1918-20

"Erittäin pahaan maineeseen joutui väkivaltaisuudestaan Israeli Paavalinpoika, joka, kuten edellä on mainittu oli vuosien 1572 ja 1574 välillä Sääksmäen kihlakunnan voutina. Häntä syytettiin muun muassa siitä, että, että hän oli vääryydellä hankkinut aatelisille verotaloja ja vallannut niitä itselleenkin. Sen ohessa hän oli ryöstänyt kansalta nelinkertaisetkin verojäännökset väärien luetteloiden nojalla. Muuan Kuttilan kylän talollinen valitti että Israeli Paavalinpoika oli laittomasti ottanut häneltä 300 markkaa sekä hevosen. Rangaistuaan erästä miestä sama vouti oli – niin kerrottiin – riistänyt tämän vaimolta kaiken omaisuuden. Vaimo, joka sen jälkeen nälän hädässä oli lähtenyt apua hankkimaan, oli hukkunut jäihin, jättäen lapsensa kurjuuteen. Vieläpä muutamat Sääksmäen talonpojat antoivat kuninkaalle todistuksen siitä, että Israeli Paavalinpoika oli surmauttanut vanhan, raajarikon miehen, joka oli uhannut mennä kuninkaan luo ilmoittamaan mitä vääryyksiä vouti oli tehnyt. Israeli Paavalinpojan asioita tutkittiin nähtävästi jo vuonna 1575, mutta ne otettiin uuden tutkimuksen alaisiksi vuonna 1588, jolloin hänet vangittuna vietiin Tukholmaan. Kirjoittaen silloin hänestä tämän linnan päällikölle kuningas sanoi, että Israeli Paavalinpoika oli hakkauttanut pään poikki eräältä talonpojalta, jonka rikos oli aivan epätietoinen, ja että tämän talonpojan tytär, papin vaimo, oli siitä usein käynyt valittamassa kuninkaalle. Tukholmassa vuonna 1588 toimeenpantu tutkimus päättyi nähtävästi kuolemantuomioon, sillä sen vuoden jälkeen ei Israeli Paavalinpoikaa enää mainita. (s. 714-715)