Olofin residenssi katsastettu

Palattuani viime torstai-iltana viiden päivän Viron reissulta yllätyin laskettuani käyneeni viidessä museossa. Tällä kertaa ne eivät olleet kohteena vaan bussipakettimatkalle lähdön innoituksena oli Saarenmaan Maasilinna.

Sinne pääsy osoittautui ilman omaa tai vuokra-autoa pieneksi produktioksi. Kuressaaresta Orissaareen oli useita bussivuoroja päivässä, mutta viimeisen viiden kilometrin matkalle ei tuntunut löytyvän apostolinkyytiä parempaa vaihtoehtoa. Minua ei käveleminen haitannut ja lähdin talsimaan. Heikompikuntoisempi ja peräänantamattomampi matkakumppanini onnistui paikalta poistuttuani järkkäämään epävirallisen vuokra-auton, johon minut poimittiin vähän ennen viimeistä tienhaaraa.

Useamman vuoden projektilla rauniota on kunnostettu turistikohteeksi. Aikaan oli saatu mm. komea opastuskyltti, katos ja puutralleja. Pari ohjauskylttiä raunioille, niin a vot. Ehti raunion päällä pyöriessä nimittäin mennä jo usko sisätilojen löytymiselle. Mutta oiva matkakumppanini pysyi lähempänä maanpiintaa ja oivalsi oikean aukon.
Pienet portaat alas ja tunnelmavalaistus syttyi paljastamaan viehättävän tilan. Etukäteen neuvotulla taskulampulla oli käyttöä, sillä maalattia oli osin epätasainen. Suuren osan kuvista otin niin, että digikameran näyttö oli mustana ja vasta salaman välähdettyä selvisi mihin olin tähdännyt.
Holvit eivät ehkä olisi muualla tuntuneet miltään, mutta täällä... Juuri näiden alla on tutkimuskohteeni Olof Ångerman kävellyt! Säilynyt osuus on linnan asuinrakennuksen alin kerros ja raunion päällä olin toisen kerroksen jäänteillä. Sieltä avautui ihanat näkymät kohti Muhua, joka erottui taivaanrannassa. Kauniina kesäpäivänä ei voinut kuin nauttia ja jokseenkin epätoivoisesti yrittää tavoittaa ajatusta 25-vuotisesta sodasta, jolloin tämäkin salmi oli potentiaalinen vihollisten tulokanava.