Lypsettyä

Kesäinen kuva Fritz von Dardelin käsialaa, Nordiska museetin kokoelmista.

Michael Halila otsikoi pitkähkön tekstinsä "Suomi on unohtanut historiansa".

Markku Virolainen kirjoitti viipurilaisuudesta, Viipurin hengestä.

Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen esitteli Helsingin vanhan hirttopaikan.

Luontoa, historiaa ja selviytymistä tarjosi Kolme kuvaa Kauttualta.

Stadin friidu nautti Helsingin historiallisista kortteleista.

Asikkalan Urajärven torpparien jälkeläisenä tulen mielenkiinnolla seuraamaan blogia Urajärven kulttuuripuisto.

Eva Ahl-Waris hehkutti på svenska Kansallismuseossa avautunutta kalliomaalausnäyttelyä.

Ida oli på svenska saanut käydä Historiska museetin kellarissa.

Anneli ajatteli 1800-luvun alun reserviläistä.

Vaihto-opiskelijja Italiassa raportoi suullisen tentistä

Olin lukenu hyvin, tai niin hyvin kun osasin (miten hissaa es kuuluu lukee?!) mut henkilöt ja paikat ja päivämäärät vaan ei ihan tuntunu järjestyvän ja pysyvän päässä. [...] No, huolimatta siitä että hädin tuskin sain mitään soperrettua, niin anto se proffa mulle silti 28/30 pistettä. Että semmosta. Kaipa erasmussäälipisteitä. Ja pyysin sen nimmarin mun tenttikirjaan :D Kun se oli niin ihana, ja se sen kirjottama tenttikirjaki oli ollu tosi kiva lukee, ihan ku historiallinen romaani, olin välillä ihan koukussa :D

KB:n Vardagstryck-blogissa Carina Broman esitteli på svenska laivojen valaistusmääräyksiä vuodelta 1809.

Kansallisarkisto on keventänyt (kesän kunniaksi?) verkkopresenssiään jakamalla videoita Sörnäisten toimipisteen sisäpihalla 4. kerroksen kohdalla sadevesikourussa muniaan hautovasta kalalokista.

Ville Ropponen on aloittanut kesädekkarin julkaisun blogissaan. Ekassa osassa esiteltiin henkilöitä ja heidän välisiään jännitteitä

Mutta täytyihän Inttistä sietää. Mies oli avain Obin projektin rahoitukseen. Ja odottakoon vain, vielä hän miehen kellistäisi. Suomen arkeologian toivona pidetyn Inttisen hankkeita tuettiin avokätisesti, ja nyt myös Virvavesi pääsisi osingoille. Inttinenkin tarvitsi häntä, ilman Virvaveden suhdeverkostoa Inttisellä ei olisi toivoa saada arkelogian professorin paikkaa Helsingin yliopistosta, ja sen Inttinen halusi - nuorimmaksi arkelogian professoriksi Suomen arkeologian historiassa.