Lain opissa

Kyllä olisi kätevää, jos käytettävissä olisi Käsi-kirja Lain opissa, Talonpojille, jossa Asiat seuraavat toisiansa alku-puustavillisessa järjestyksessä. Siitä saisi heti ensimmäiseltä sivulta tietää, että

Aita on tehtävä tihiä ja vakava, 2 kyynärän korkunen ja 2 kyynärää seivästen väliä.

Mikä on hyödyllinen tieto ja selkeällä suomella kirjoitettu. Laista kun kerran puhutaan, niin on tietenkin paljon asioita, joihin tutustumisen soisi olla tarpeetonta. Niinkuin tuo Asunto-ero eli pahna-ero:

Asuntoeroon tuomitkoon Oikeus puolisot jotka eivät sovi, vaan kohtelevat toisiansa vihalla ja tylyydellä, ehkä ensin pappi ja sitte Tuomio-kapitlumi on heitä varottanut. Syyn-alainen puoliso sakotetaan ensi kerralta 25 toiselta 50 tal. Jos eivät silläkään parane, tuomitkoon he Oikeus joksiki ajaksi eri vuoteeseen ja eri ruokaan. Joka vihasta eli ilkeydestä erauu puolisostaan, taikka ajaa hänen pois huonessta ja majasta, saakoon saman sakon ja palkitkoon vahingon.

Asuntoero ei siis johda kohti avioeroa, johon löytyy kyllä joitakin perusteita. Kuten se, että puoliso on "luonnostansa viallinen". Ei parane siis vedota avioliiton aikana tapahtuneeseen viottumiseen. Huonot takuuehdot.

Elatus-liiton kohdalta löytyy malliteksti syytinkisopimukseen, Hedelmän kohdalta selostusta hedelmävarkauksista ja niin edelleen. Vihoviimeisenä on aakkostettu Yli-muistoinen nautinto, joka onkin mukava paikka lopettaa.

Yli-muistoiseksi nautinnoksi kutsutaan, kun kiintiää omasuutta eli jotain oikeutta estämättä ja moittimatta on hallittu, nautittu ja viljelty niin kauvan, ettei kukaan muista eikä todenmukaisesti tiedä, miten se ensin on tullut haltian Esi-isäin eli saanto-miesten haltuun.

Vaikuttaa todellakin teokselta, josta oli hyötyä alkuperäisille omistajilleen ja nyt niille, jotka haluavat ymmärtää sekä 1800-luvun lakia että sitä miten se tavalliselle ihmiselle selitettiin. Kirjan esipuhe on päivätty heinäkuussa 1848 ja kirja painettu 1849. Esipuheen alussa kerrotaan, että vastaava (mutta selvästi huonompi) opus Asianajaja, eli lainopillinen Käsikirja Suomen kansalle oli painettu Viipurissa 1847. Mahdollisesti näitä oli muitakin ja hyvin mahdollisesti ainakin yksi kirja pitäjässä tarpeen tulleen tavattavissa. Ellei oikeusriita ollut syntymässä juuri kirjan omistajan kanssa.