sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kalastettua


Heli Seppälä oli tutustunut Hvitträskissä avautuneeseen näyttelyyn Suur-Merijoen kartano kokonaistaideteoksena (8.4.-22.12.2011).

Kari Hintsala esitteli virtuaalista Turun linnaa ja talvisodasta tehtyjä strategiapelejä.

Antti-Jussi Lankinen kierrätti vanhan karvalakkioikeushistoriallisen löytönsä.

Marko Terviö oli lukenut Bill Brysonin kirjan At Home: a Short History of Private Life, niin kuin minäkin.

Juuso Hyvärinen oli kuunnellut YleX-kanavaa:
Musiikkia soitetaan paljon, ja se on ajoittain hyvää. Mutta puheosuuksien tarkoitus hämmästyttää. Eilen naistoimittaja kummasteli, miksi vietetään Mikael Agricolaa, koska hänen mielestään takavuosien popmusiikin tähdenlento Samuli Putro on kehittänyt suomen kieltä enemmän kuin Agricola konsanaan. Tänään miestoimittaja sanoi Risto Rydin olleen Suomen järjestyksessä kolmas presidentti. Ehkä moiset älynväläykset ovat radioteatteria, jonka päätarkoitus on nostattaa kuulijoiden itsetuntoa ja pitää heidät kanavalla.
Terhi Ainilala raportoi Lahtarin limpusta, joka ei kelvannut(kaan) kauppaan myyntiin. Kerrassaan yllättävää. Siis se, että jollekin oli pälkähtänyt kyseinen nimi mieleen. Taikinassa verta?

Ylioppilaslehdessä Sofia Virtanen kertoi miltä 2000-luku näytti silloin kun sitä ei vielä eletty.

Reijo Valta otsikoi tutkimusraportin Historiallisesta sanomalehtiarkistosta Kaunokirjallisia ohjelmanjulistuksia .

Dristiina arvioi Lähiöneidon lokikirjassa Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit. Hän oli lukenut myös ruotsalaisen rakkausromaanin 1840-luvulta.

Jaana Kouri tekee tutkimuksestaan kyläkirjan ja väitöskirjan.

Åsa M. Larsson päivitteli på svenska populaarihistorian suuntaamista miehille. Claes Carlsson-Klauzner innoittui siitä ideoimaan uuden tyypisen historialehden. Tuollaisen minäkin tilaisin.

Anneli Sundqvist luki Jean M. Auelin uutuutta ja kirjoitti ajatuksiaan koko kirjasarjasta ja historiallisesta fiktiosta på svenska. "Heja Ayla! Du är ryttarinna ganska många årtusenden för tidigt, men varför skulle inte kvinnor vara hästtämjare?"

Vaalien edellä Jarkko Tontti kommentoi:
Relander on muutenkin epäilyttävä tyyppi. Hän on esiintynyt vuosikaudet julkisuudessa ”historiantutkijana” ja ”filosofina” ja milloin minäkin asiantuntijana, vaikka ei ole saanut kirjoitettua edes pro-gradun tasoista opinnäytettä, saatikka yhtään kirjaa kansiin kasattujen kolumnien lisäksi. Jokainen pätevä historianmaikka on enemmän historioitsija kuin Jukka Relander. Oikeasti Relander on free-toimittaja, joka oli yhden vuoden vaihto-opiskelijana Englannissa. Häpeääkö hän toimittajan ammattiaan, koska yrittää esiintyä jonain muuna?
Randy Seaver pohti in English, miten talonnimet, jotka ovat sukunimen omaisia, kannattaisi tallentaa sukututkimuskantaan. Ei ole standardia Suomessakaan, kun jotkut pitävät moista turhana nipottamisena.

Turkulaisessa Lasten yliopistossa oli intiaanien historiasta kiinnostuneita sali täynnä. "Noin puolet yleisöstä nosti kätensä kysymyksen merkiksi, mutta taisimme ehtiä käydä läpi vain noin kymmenen kysymystä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti