keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Topelius, kaksi kertaa

Taisi olla Hesarissa pieni kirja-arvostelu, josta huomasin tiedon Maijaliiisa Dieckmannin kirjasta Satujen kuningas. Sakari Topeliuksen tarina. Tuhahdin "Arjatsalo teki jo, eikö olisi voinut valita tuoreemman aiheen?" mutta varasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Osoittautui viehättäväksi tarinaksi, joka kattoi Topeliuksen elämän lapsuudesta yliopiston aloitukseen sadalla pienellä sivulla. Kolmannessa persoonassa, mutta vain päähenkilön näkökulmasta kirjotettuna.

Dieckmann aloitti keittiöstä, jossa Sakari kuunteli piian tarinaa. Arvi Arjatsalon Topelius. Kertomus Zachris Topeliuksen elämästä alkaa reippaamalla linnakekohtauksella ja ajallisesti lähempänä Ouluun lähtöä. Ouluun päästyä on ensimmäisenä katutappelu, eikä ole jälkeäkään Diechmannin tunnelmista
Häntä tönitään ja tuupitaan, ja silloin tällöin hän saa selkäänsä kivikovaksi puristetun lumipallon. ... Kovanyrkkinen porukka on päättänyt nujertaa maalaispojan, joka on tullut jostakin kaukaa Uudestakaarlepyystä, mistä lie Jumalan selän takaa.
Topeliuksen lähtö Helsinkiin valmistautumaan ylioppilastutkintoon tarjoaa selkeimmän vertailukohdan kirjojen välille. Arjatsalo:
Zachris vihelteli huolettomasti ladatessaan kahta Kaarle XII aikaista ratsupistooliaan, perintökaluja. ... Äiti katsoi pitkäksi venähtänyttä, hoikkaa nuorukaista ja hymyili alakuloisesti.
- Meille tulee tyhjää ja yksinäistä nyt, kun sinä lähdet niin kauas... ja kun isäkin on poissa.
- Älä ole murheellinen äiti, Zachris sanoi hellästi. - Ovathan täällä Lithénit ja Lindqvistit ja kaikki! Yksinäisempää minulla tulee olemaan Helsingissä.
Dieckmann:
Taas Sakari on jättämässä kodin. Hänen on vaikea lähteä, sillä leskeksi jäänyt äiti tarvitsisi rinnalleen pojan. Jäähän kotiin vielä sisko, mutta perheessä pitäisi sentään olla myös mies, jollaisena Sakari jo vähitellen pitää itseään.
- Älä minua murehdi! Kyllä minä tule täällä toimeen. Sinun tulevaisuutesi on nyt kysymyksessä.
Sakari ei välittäisi tulevaisuudesta, mutta kun isä oli toivonut hänen menevän yliopistoon, hänen on mentävä.
Eli vedän johtopäätöksen, että kyllä historian lisäksi myös historiallista fiktiota sopii kirjoittaa uudestaan. Vaikka kirjoittamattomia aiheitakin kyllä riittäisi muutamaan hyllymetriin.

(Topeliuksen tuotantoa ruotsiksi Runeberg.org:ssa, enimmäkseen suomeksi gutenberg.org:ssa ja Pelasta kirja-kokoelmassa. Ylläoleva kuva kuvitusta Topeliuksen kirjasta Lasten kesäinen elämä.)

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, mielenkiintoinen juttu!

    Kirjoittamattomia aiheitakin varmasti riittäisi tosiaan. Jäi kiinnostamaan onko sinulla heittää kehiin jokin sellainen aihe, josta ei ole kirjoitettu, mutta kannattaisi kirjoittaa?

    VastaaPoista
  2. Omasta mielestäni kiinnostavia aiheita on (tietenkin) tämä blogini täynnä. Erityisesti mieltä on jäänyt vaivaamaan Turussa elänyt nainen, jonka elämässä tuntuisi olevan romaaninkin ainekset.

    VastaaPoista