- Kaisa, sullahan oli varsin ohjelmoimaton viikonloppu eli aikaa Ångerman-projektille. Mitä sait aikaiseksi? Lukemattomien kirjojen pino varmaan aleni? Ehditkö peräti editoimaan käsikirjoitusluonnosta?
- Ööh.. perjantaista en suoraan sanottuna muista mitään. Luin ainakin lehtiä (miksi kaikki tulevat samana päivänä?), en varmaan mitään Ångermaniin liittyvää. Mutta lauantaiaamuna lähdin kirjastoon!
- Kirjastoon lukemaan kirjoja, jotka olit jo lainannut kotiin?
- Ei kun etsimään lisää materiaalia, ettei tarvitsisi aloittaa kirjoittam...
- Jaha. Oliko hyödyllinen visiitti?
- Oli! Mä näin sen serkkuni kaverin, joka on virkavapaalla museojohtajan hommasta, ja se oli ihan samannäköinen kuin valokuvissa. Ja sitten siitä samasta hyllystä, jossa olevaa kirjaa tulin lukemaan, löytyi muita kirjoja ja yhdestä niistä materiaalia "Turun linna vankilana"-proggikseen. Aivan loistavaa!
- Vai niin. Näit tutun tutun, joka ei tunne sinua, ja löysit materiaalia projektiin, joka on prioriteettilistan pohjalla. Tämä ei kuullosta kovin hyvältä.
- No, kahden tunnin jälkeen katsoin sitten sitä oikeaa kirjaa. Selvisi, että Olofin voutikauden alussa oli Gennerbyssä kahdet aatelishäät, joista on varmaan puhuttu pitäjällä. Pitäisi vaan saada jostain käsitys siitä oliko moiset sisäpiirin bileitä vai olisiko vouti kutsuttu ihailemaan ylempiään.
- Mitäs ajattelit tehdä asian selvittämiseksi?
- Emmä oikein tiedä.
- Mites olisi nöyrä sposti jollekin 1570-luvusta enemmän ymmärtävälle?
- Emmä oikein tiedä, vaikuttaisin tyhmältä.
- Voi luoja, niin kyllä vaikutatkin. Otetaas kirjastovierailun jälkeinen viikonloppu pikakelauksella ennenkuin minulta palaa pinna.
- Hoidin asioita kaupungilla, tulin himaan, söin, luin Hallenbergia muutaman sivun, alkoi nukuttaa. Laitoin herätyksen varttia yli seitsemäksi, mutta heräsin keskiyöllä. Eli se lauantaista. Sunnuntaiaamuna kirjoitin yhtä ainutta blogitekstiä kolme tuntia. Luin ei-koske-historiaa kirjastokirjaa, soitin mummolle ja sitten oli aika lähteä vanhempien kanssa aikaiselle ravintolaillalliselle. Loppuillan pelasin tietsikkapasianssia.
- Taitaa olla parasta, että minä taas päivitän sitä projektiaikataulua hieman.
(Toim. huom. Kyseessä oli sisäinen keskustelu.)
Hieno kirjoitus! Ai kun olisin pettynyt, jos tämä keskusteluhetki osoittautuisikin fiktioksi.
VastaaPoistaTietokonepasianssin lisäksi myös mahjongg on erinomainen ja samantapainen pitkän ja turhan elämän kulumisen tehokas edistäjä.
Itse elän jo sitä hetkeä, että mietin vakavasti luopumista nyky-Suomen älyttömästä verenmakuisesta kilvoittelusta, jossa pienipalkkaista työtäkin saa ainoastaan korruptiolla; suhteilla ja nepotismilla.
Kiitos ja kuulemiin. Jatkan nyt oluen juomista ja mahjonggin pelaamista,
Ah helkkari. Jätäpä julkaisematta edellinen kommenttini. Huomasin vasta äsken "toimittajan huomautuksen". Sorry!
VastaaPoistaTai julkaise editoituna PS:nä tämän korjauksen kanssa. Jos huvittaa.
Eihän sitä kaikkea voi aina huomata.
Huvitti. Kiitos alun kehuista.
VastaaPoistaTulipa mieleen ohjeistus "Hur man undviker att disputera", joka tosin ei ole yhtä eloisasti kirjoitettu. :-)
VastaaPoistahttp://www.ling.su.se/staff/oesten/undvik/
Tässä vertailukohteeksi vähän tietoa (vanhoja väitöskirjaa varten tekemiäni muistiinpanoja, laitan kommentiksi jos joku muukin haluaa hyödyntää). Voisi ehkä myös vilaista Bodrag till Finlands historiasta tai vastaavasta, oliko samaan aikaan meneillään esim. jotain käräjätapaamisia tai vastaavia, joissa samat naamat olisivat olleet. Ainakin parikolme päivää kai yleensä juhlittiin yhtä häätä, eli jos niitä oli suht lähekkäin kaksi, saattoivat bilettääkin putkeen.
Author: Samuelson, Jan
Year: 1994
Title: 1500-talets sätesgård som centrum för bydgens offentliga liv
Editor: Aronsson, Peter; Björkman, Börje; Johansson, Lennart
Book Title: ...och fram träder landsbygdens människor... Studier i nordisk och småländsk historia tillägnade Lars-Olof Larsson på 60-årsdagen den 15 november 1994
City: Växjö
Publisher: Högskolan i Växjö
Pages: 162-173
1580-1590 -luvulta Porvoon seudun Henrik Mattsso Huggut - Cecilia Stålarm -avioparin juhlista yms. Tosin ei häitä (ne järkättiin muualla, olivat luku sisänsä...)
Henrikin ja Cecilian poika Axel kastettiin 1587, juhliin tuli yli 150 vierasta, paljon erityisesti Cecilian sukua, käytännössä kaikki Porvoon pitäjän aateli, voutia ja pappia myös. Myös talonpoikia ja lampuoteja, ja "Enn kieringh ifrån Esbbo som war hoss fruen i twå wikur". Paikallisen vallan osoituksena tämä juhla siis selvästi, pitkänmatkan vieraita ei niin paljoa. (163)
Henrikin ja Cecilian poika Axel kastettiin 1587, juhliin tuli yli 150 vierasta, paljon erityisesti Cecilian sukua, käytännössä kaikki Porvoon pitäjän aateli, voutia ja pappia myös. Myös talonpoikia ja lampuoteja, ja "Enn kieringh ifrån Esbbo som war hoss fruen i twå wikur". Paikallisen vallan osoituksena tämä juhla siis selvästi, pitkänmatkan vieraita ei niin paljoa. (163)
Sitten oli kirkottamisjuhla, joka oli "intiimimpi" kuin kastajaiset - viitisenkymmentä vierasta osallistui. Ylempi väki - aateli, papit ja kruunun edustajat vain. Naisia oli juhlassa mukana enemmistö, selvästi naisten juhla. Lisäksi lähisuvun miehet. (164)
Sitten tuli hautajaiset, pieni Axel kuoli vuoden päästä syntymästään. 120 osanottajaa niissä. Jälleen paljon väkeä, talonpojat lähimaastosta, kauempana olevat talonpojat jäivät pois. Toisin kuin kastajaisissa, osallistuneet lampuodit eivät näytä olleen Huggutin omia. (164)
Vierailijoita monia 1587: Sten Fincke, Jakob Olofsson Stubbe, rovasti Simon jne. Hans suutari itse toisena, nahkuri neljä päivää, kun Henrik Huggutt meinasi Käkisalmeen piti 2 hengen leipoa hänelle leipää mukaan. (165)
Sten Banérin päiväkirjaan viitettä myös. Päiväkirjan kattamien 234 päivän aikana Banér oli mukana kaksissa hautajaisissa, kaksissa häissä ja neljissä kastajaisissa. Keskim. yksi juhla kuussa siis. Aika paljon matkustamisesta ja päivittäisistä menoista lienee määräytynyt näiden juhlien mukaan, ei juuri käynyt laatuun jättäytyä pois jos juhla oli saman- tai korkeampiarvoisen. Juhlissa saattoi "representoida" itseään myös siten, että tärkeitä asioita ratkottiin, sopimuksia tehtiin ja päivänpolitiikkaa epäilemättä järjesteltiin. Poisjäävä ei menettänyt vain hauskuutta vaan tilaisuuden näyttäytyä. Tiettävästi ainakin Ranskassa juhlittiin myös matkan pääll oltaessa. (166)
Lapsenoluiden merkitys ilmenee muistakin aineistoista; Åke Johansson Bååt neuvottelee vaimonsa Kristina Trollen kanssa koska poikansa kastettaisiin. Mies on huolissaan siitä, milloin voitaisiin järjestää tilaisuus, kun vaimon ehdottamana päivänä niin moni on estynyt: ... "Men fulle war min meningh god hade iagh arme kar fått warit hiema, ad iagh skulle göra itt barsöll som wij skole haffwe wåre wenner hos medh." (167)
Kiittää ja kumartaa! Muutkin perhejuhlat olisi hyvä tekstiin ujuttaa, pullataikinaa taas tästäkin tulossa. Mutta hyvä, että on muutakin kuin miesten hassuja housuja, sotaa, veroja ja olutlaatuja.
VastaaPoista