Suomalaisia pääkalloja

Yle promosi Facebookissa Elävästä arkistosta ohjelmaa Rotuoppia ruotsalaisittain. Tekstistä ei löytynyt minulle mitään kovin uutta tai erilaista. Mutta kiinnitin huomiota kappaleeseen

Hegermanin mielestä kaikkein vastenmielisin kirja tuolta ajalta on Gustaf Retziuksen laatima "Finska Kranier", joka esittelee suomalaisia pääkalloja vuodelta 1878. Kirja esittelee suomalaisia kalloja, joista Retzius löysi jopa 29 eri mitattavaa suhdetta.

ja mieleen tuli tutkimuskysymys: miten Suomessa suhtauduttiin kirjaan sen ilmestyttyä? Eli suoraan Historialliseen sanomalehtiarkistoon. (Tai ei suoraan, sillä sivusto oli alhaalla suurimman osan eilisestä.)

Suomenkielisissä sanomalehdissä Retziuksen tutkimuksiin viitattiin enimmäkseen liittyen lappalaisasutuksen levinnäisyyteen esihistoriallisella ajalla. Pikaisesti vilaistuna Retziuksen tutkimuksiin suhtauduttiin arvostuksella, mutta myös tieteellisellä kriittisyydellä. Popularistisempi näkemys Retziuksen kirjoituksiin löytyy Keski-Suomesta 24.12.1881. Artikkelissa todetaan:

"vaan suurimman ja kallisarvoisimman lahjansa on professori Retzius Suomalaisille antanut julaistessaan 1878 Tukholmassa tuon erittäin kauniin ja muhkean sekä sievästi kirjoitetun koruteoksensa "Finska Kranier" (Suomalaisia pääkalloja), joka ruotsalaisella ja ranskalaisella tekstillään ja varsin monilukuisilla, hyvin onnistuneilla kuvillaan kentiesi enemmän, kuin useimmat muut kirjat on levittänyt ulkomaille tietoa Suomen kansan menneistä vaiheista ja nykyisestä, kotoisesta elämästä."

Eli suomalaiset olivat iloisia kun ulkomaankielellä meistä oli kerrottu jotain julkisuuteen.

Sanomalehdistä selviää myös miten Retzius hankki aineistoaan. Suomen ylioppilaitten Upsalan-matkan raportissa todetaan:

"Mainio tiedemies Retzius on kerännyt kokoelman pääkalloja, joka hakee vertaistansa. Siihen oli pari vuotta sitten tullut lisään uusi kaappi, joka sisältää Pälkäneeltä tuotuja pääkalloja. Kertomus siitä, kuinka tämä kallisarvoinen kokoelma oli joutunut ruotsalaiseen museoon, oli sangen opettavainen ja teki erinomaisen vaikutuksen, kun se kerrottiin vieraassa maassa. Retzius oli nimittäin pari vuotta takaperin matkustanut Suomenmaassa ja tullut Pälkäneen kirkkoon, jonka rappeutuneesta tilasta meille juteltiin. Me olimme juuri olleet tilaisuudessa nähdä kuinka ruotsalaiset hoitavat sellaisia muistomerkkejä! Lattiakin oli myyty huutokaupalla, ja vanhat ihmisen-luut olivat kaikkialla näkyvissä. Vieras pyytää ja saa luvan ottaa näistä luista ne, jotka voivat olla tieteelle arvollisia, ja vie mukaansa ison joukon. Tosin on hyvä että ne tälläkin tavalla saattoivat tiedettä hyödyttää, vaan häpeä on että sivistyneestä Suomenmaasta tämän-arvoiset kokoelmat viedään pois vielä armon vuonna 1873! Tämän ja samankaltaisten kokoelmain oleminen ulkomailla on oleva meille pysyväisenä häpeäpilkkuna." (Uusi Suometar 18.6.1875 )