HY AY 2010-2011, Hhs125 Politiikka ja diplomatia
Poliittisen historian toisena esseelähdekirjana oli Paul Kennedyn The Rise and Fall of the Great Powers. Economic Change and Military Conflict from 1500 to 2000. (1988). Kansalliskirjastosta lainaamastani kappaleesta oli etukansi irti ja edellisten lukijoiden alleviivaukset ja numeroinnit tukivat mukavasti lukemista.
Valitsin aihevaihtoehdoista Habsburgien imperiumin. (Minkä kunniaksi yllä BibliOdysseyn blogista Maximilian I:n tilaama juhlakulkuekuva.) Vuosien varrella lukemassani kirjallisuudessa ja katsomissani tv-ohjelmissa ja filmeissä 1500-luku on joko ruotsalaisia Vaasoja tai englantilaisia Tudoreita. Oli korkea aika tutustua porukkaan, jolla Euroopan todellinen valta ja vauraus tuolloin oli.Kennedy ei tehnyt tätä helpoksi. Osaksi siksi, että kyse oli yleistävästä esityksestä, jossa yksityiskohtia oli pakko jättää pois. Mutta lukija jäi niitä kaipaamaan. Erityisesti minua nyppi, että Kennedy ohitti henkilöt. Jopa eksplisiittisesti todeten, ettei henkilökysymyksillä ollut merkitystä Habsburgien aseman menetyksessä. Mitä-täh? oli minun reaktioni. Systeemiajattelu on kiva juttu (olen sitä itsekin opiskellut ja yrittänyt käyttää), mutta miten voi sanoa, ettei valtion kohtaloon vaikuta henkilöiden ominaisuudet ja näistä juontuvat päätökset?
No, tästä sain punaisen langan pätkän, jonka turvin esseen raapustin kokoon. Tehdäkseni tehtävän itselleni mielekkäämmäksi, otin vertailukohdaksi Ruotsin, joka saman ajanjakson aikana nousi (lyhytkestoiseen) kukoistukseensa. Ruotsin historian esityksissä kun ei ole koskaan jätetty korostamatta hallitsijan ja pääpäätöksentekijöiden merkitystä. Ennen tämä on minua pänninyt, mutta nyt se oli mielenkiintoinen vastakohta ja hyödyllistä.
Miksihän englantilaiset kirjoittaa sen "Hapsburg"? En tiedä, kunhan harmittaa.
VastaaPoista